Aina vain mökillä
Niinkuin aikaisemmin viikolla kirjoittelinkin, minulla on ikävä mökille. Omaan, ihanaan, pieneen Hellmanstorpiin, meidän Hellmikseen. Omaa ikävääni helpottaakseni ajattelin postata muutaman kuvan maalta 🙂
Hellmanstorp sijaitsee Hälleförsnäsissä, vajaan puolentoista tunnin ajomatkan päässä meiltä kotoa. Täydellinen matka! Tupa on vuodelta 1861 ja todennäkisesti paikallisen rautaruukin työntekijöiden asumus alunperin. En ole vielä ehtinyt selvittelemään mökkimme historiikkia sen ihmeemmin, mutta tarkoituksena olisi kyllä lähteä penkomaan arkistoja. Mökki on pikkuruinen, 34 neliötä eli yksi huone ja keittiö. Kylmä farstu eli eteinen, siitä portaat yläkertaan, jonne vinon katon alle saa kesällä levitettyä patjan ylimääräiseksi makuupaikaksi. Vintillä asustaa muutama lepakko ja yksi jos toinen hiiriperhe näin talvisin. Tarkoituksena oli eristellä hiukan tuota alakerran eteistä ja vinttiäkin osittain, jotta siitä saisi hiukan pysyvämmän vierashuoneen. Tupa on sisältä todella kiva, ikkunat ovat osittain alkuperäiset, samoin ovet ja lankkulattiat. Huoneessa on joskus ollut kaakeliuuni mutta se on enää muisto vain. Uutta olemme harkinneet mutta se saattaa jäädä tilanpuutteen vuoksi. Keittiössä on vanha kunnon liesi, johon on ihana laittaa tulet heti paikan päälle päästyä. Rakastan tulen ääntä ja lieden antama lämpö on ihan jotain muuta kuin pattereista tuleva lämpö (nekin ovat tosin hyvät olla olemassa). Savupiipun jouduimme kokonaisuudessaan korjauttamaan ihan ensimmäiseksi mökin ostettuamme, jotta saimme tuliluvan. Vesi tulee omasta porakaivosta, eli 70 metrin syvyydestä ja on kylmää ja kirkasta kuin mikä.
Lisäksi meillä on edellisen omistajan rakennuttama pieni suihkurakennus samaa tyyliä päärakennuksen vieressä. Sieltä löytyy myös ns. sisävessa, vaikka minä kyllä kipitän aina meidän ulkohuussiimme metsän laitaan, se on niin hurmaava. Tonttia on 4000 neliötä, josta vajaa puolet nurmikkoa ja loput metsää yms. Päärakennuksen vieressä on pieni huvimaja, jossa tulee syötyä kesällä kaikki ateriat. Parkkipaikan vierestä löytyy vielä lato / vaja, n. 50 neliötä, jonka toista päätä olemme kunnostamassa vierastilaksi. Parkkiksella (eli siis pienellä sora-alueella) seisoo kesäisinmyös miehen telttasauna, väliaikainen ratkaisu kunnes budjetti antaa myöten ”oikean” saunan rakentamisen (ei, mies ei voi olla ilman saunaa). Tontiltä löytyy pari kitukasvuista omenapuuta ja sekalainen lauma pensaita, joita hirvet ja peurat käyvät alvariinsa rankaisemassa. Minulla on suuret ambitiot mitä tulee istutuksiin yms. mutta olen patalaiska enkä oikein saa aikaiseksi muuta kuin hiukan kukkaistutuksia (en mitään monivuotista), yrttejä sinne tänne, perunaa ja mansikkaa. Niissä riittää jo hommaa ihan tarpeeksi minun mielestäni. Viime kesänä meiltä hajosi ruohonleikkuri ja sen korjauttamiseen meni 6 viikkoa. Ostettiin väliaikaiseksi sellainen käsikäyttöinen sitten, ja kyllä siinäkin oli hommia niin että huhhuh. Mökillä pitäisi kuitenkin minun mielestäni olla kivaa, kaikki vapaa-aikahan menee siellä. Jos mökillä on kuin työleirillä, niin ei kiitos. Me olemme kyllä eläneet pari kesää kuin lehmät pellossa. nyt ensi kesänä on pakko aktivoitua perusjuttujen kanssa. Möh.
