Ajantuhlausta eli epäonnistunut pastakokeilu

Ehkäpä aamuinen huonotuulisuus johtui eilisillan ruoanlaittoon tuhlatuista tunneista ja pettymyksestä sekä epäonnistuneesta illallisesta? Tässä tulee kuitenkin elämää pidempi tilitys siitä, kuinka yritin tehdä ravioleja ja epäonnistuin 🙂

Olen jo jonkin aikaa ajatellut pastan tekemistä. En todellakaan jaksa tai halua ostaa sellaista pastakonetta, joka kaikilla hipstereillä tuntuu olevan, mutta ihan vain kaulimella käsivoimin saa aikaan monenlaista. Kun sitten hurmaannuin tästä vegaanipastareseptistä, se oli siinä. Eilen oli mukavasti aikaakin ja kaikkien jouluruokien jälkeen kasvispasta kuulosti hyvältä idealta. Valitettavasti ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä.

Bataatti-chili-kookosmaito-raviolit (kahdelle)

Pastataikina

2 kuppia semolinajauhoja

2 kuppia perusjauhoja

1 reilu kuppi vettä

ripaus suolaa

”Kuppi” käsite oli hiukan outo. Google auttoi, 1 jenkkikuppi on 236 millilitraa. Melkein täysi Muumimuki osoittautui hyväksi mitaksi. Semolinajauhot eivät olleet tuttuja, mutta googlailu paljasti että nämä olisivat jonkinsorttisia karkeampia vehnäjauhoja. Kaikkitietävien Marttojen kotisivuilla kehotettiin kokeilemaan mannaryynejä, niiden konsistenssi olisi kuulemma oikea. Niitä löytyi kaapista, tosin 2010 vanhaksi menneitä (what??? minä kun ehdottomasti sanoisin mannapuuron olevan ihan suosikkipuuroani, vispipuurosta puhumattakaan!) mutta mies sanoi etteivät ne ole miksikään menneet. Mies on kondiittori, joten luotan hänen sanaansa. Minä sitten sekoitin kulhossa 2 Muumimukia mannaryynejä, 2 Muumimukia ja teelusikallisen suolaa, tein kuopan keskelle ja heitin siihen 1,25 Muumimukia kylmää vettä. Tässä vaiheessa tuli ensimmäinen vastoinkäyminen. Vettä oli aivan liian vähän. Vaivasin ensin taikinaa antaumuksella kulhossa, kun kerran niin reseptissä käskettiin, mutta siirsin sen sitten pöydälle ja rupesin lisäämään vettä siinä saamarin Muumimukista liraus kerrallaan. Vuosikausien kokkoohjelmien katselemisen jälkeen tiesin melko tarkkaan, millaisen taikinan tarvitsisin. Sain lisätä 0,75 Muumimukia vettä ja vaivata hikipäässä 20 minuuttia ennenkuin taikina pysyi kasassa. Kiitos vaan tästä, hauikset itkivät. Käärin taikinapallon elmukelmuun ja heitin jääkaappiin muhimaan.

Täyte

3 pienehköä bataattia

1 punainen chili

6 oz kookosmaitoa

Taas googlattiin näitä mittoja. 6 ozia osoittautui n. 1,7 desiksi eli tuollainen pikkukurkki kookosmaitoa riitti hyvin. Bataatit puoliksi, niille ja chileille kevyt öljyhuntu ja 200 asteeseen uuniin. Chili ulos 10 minuutin kuluttua ja tiukasti muovipussiin hikoilemaan. Bataatit saivat olla kypsiksi eli vielä puolisen tuntia. Jäähdyttelyä, sitten chili kuorittiin ja siemenet poistettiin. Bataateista kaavittiin sisukset kulhoon. Surautin nämä muusiksi mixerillä ja lisäsin suolaa ja pippuria (ei mukana reseptissä). Sitten rupesin lisäilemään lusikka kerrallaan kookosmaitoa. Kun olin lisännnyt sitä vajaan desin, massa oli jo melko nestemäistä. En uskaltanut lisätä enempää, epäilin ettei täyte olisi ollut enää ravioleille lusikoitavaa siinä vaiheessa.

Otin puolikkaan taikinan jääkaapista, se oli kimmoisaa ja sitkeää. Kaulin esiin ja hommiin! Ja jessus, sitä hommaa sitten riittikin. Taikina oli aivan fantastinen sillä tavalla, että sitkoa ja kimmoisuutta riitti, pysyi upeasti koossa eikä tarttunut pöytään, todella helppo työstää… Kunhan riitti käsivoimia. Tätä sai nimittäin todella kaulita, kaulita ja kaulita, jotta taikinan sai tarpeeksi ohueksi. Taikinasta oli tarkoitus muotoilla neliskanttinen, jotta siitä saisi helposti leikattua neliönmallisia ravioleja. Minulle neliä osoittautui liian haasteelliseksi, ja taikinalevystä tuli sen mallinen kun nyt tuli. Otin muotiksi pyöreän lasin ja tein sillä sitten pastapyörylöitä taikinasta.

Tässä vaiheessa jouduin pyytämään miehen avuksi, työstämään toista puolta taikinasta kansiksi. Taikinan kaulitseminen oli raakaa työtä, aikaavievää ja pelkäsin raviolien kuivuvan odotellessaan. Itse laitoin ison teelusikallisen täytettä jokaiselle ympyrälle, sipaisin vettä reunalle ja painoin päälle varovasti kanne, sitten painelin tarkasti ja tiukasti haarukalla reunan suppuun. Sain aikaan 24 raviolia kuten reseptissäkin ja niistä tuli melko sievän näköisiä.

Vettä isoon kattilaan, perään suolaa kun vesi kiehuu (ei ennen, tulee muuten ikävät valkoiset suolarannut kattilaan) ja raviolit sinne, 6 kerrallaan mahtui ihan hyvin 5 litran kattilaan. Anna kiehua kunnes raviolit tulevat pintaan. Tämän jälkeen reseptissä kehotettiin vielä paistamaan raviolit rapeiksi pannulla oliiviöljyssä ja ripottelemaan pinnalle yrttejä, rosmariinia ja salviaa.

Lopputulos oli ylläolevan kaltainen. Ihan kivan näköisiä, suorastaan siistejä ottaen huomioon että tämä oli ensimmäinen yritykseni pastanvalmistuksen saralla. Varsinaiseen annokseen ripottelin päälle suolaa, rouhin mustapippuria ja lisäsin vielä lopulta parmesaaniakin, jolloin annos ei enää ollut vegaaninen.

Tuomio: tummen ner!

Näissä oli kauhea vaiva, taikinan työstäminen oli vaivalloista. Reseptin mitat eivät täsmänneet. Valmis ravioli maistui vain ja ainoastaan makealta bataatilta. Edes taikinaan laittamani extrasuola ei riittänyt. En voinut laittaa koko reseptin määrää kookosmaitoa, ehkäpä siksi se ei maistunut lainkaan. Olisiko kookoskerma parempi vaihtoehto? Bataatin määränkin voisi ehkä puolittaa, laittaa toisen puolen ihan vaan perunaa? Chilin kuoriminen ja siemenien poistaminen (reseptin mukaan) oli virhe, kaikki tulisuus katosi. Valmiiden raviolien paistaminenkin oli ehkä virhe, vaikka sitä reseptissä suositeltiinkin. Minusta pastanyyteistä tuli vain hurjan raskaita ja hiukan tahmaisia, jotenkin. Saimme miehen kanssa molemmat syötyä vain muutaman, sitten makea ja raskas illallinen osoittautui ylitsepääsemättömäksi meidän vatsoillemme.

Ruoanlaittoon meni pari tuntia, josta mieheni jeesasi minua tuon toisen tunnin. Lisäksi pastan kaulitsemiseen yms. tarvitsi runsaasti tilaa, jauhoja ja täytettä oli kaikkialla. Tiskipöytä näytti katastrofilta ja pannua ja kattilaa oli ympäriinsä. Näin simppelin ruoan jälkeen keittiön siivoamiseen meni vielä puolisen tuntia kahdelta ihmiseltä, ei kohtuullista.

—————————–

Tämä ei kuitenkaan parantanut minua pastantekovimmasta. Seuraavaksi aion kokeilla klassista jauhelihakastiketta ja itsetehtyjä gnoccheja :)