Kahdenkymmenen hengen ryhmämme matkasi minibussilla Gotlannin pohjoispuolelle, Sliten satamakaupunkiin. Tai satamakylään, kaupungiksi ei tätä betonitehtaan hallitsemaa 1400 asukkaan talorykelmää oikein kehtaa sanoa. Slite ei ollut kovin kaunis paikka, ja kun sääkään ei tosiaan oikein suosinut niin huh-huh. Sliten keskustori edustaa vanhintaa osaa kylästä, sen kivien alle on haudattu sotilaita jo 1300-luvulla. Loppuosa kylästä on kasvanut […]

Elämässä on tiettyjä luonnonlakeja ja yksi niistä on se, että retkipäivänä ei koskaan paista aurinko. Muita tyyppiesimerkkejä… …kun kaikki housut ovat likapyykissä ja on pakko laittaa hame, niin kotoa ei löydy ainoitakaan ehjiä sukkahousuja. …kun on kamala kiire ja pitkä päivä edessä ja koira pakko viedä viime tipassa hädälle, niin sitä hätää ei vaan tule, […]

Koskaan ei kannattaisi postata kiukkuisena. Minä teen niin kuitenkin, kiukkua kun on jatkunut jo pitkän aikaa ja olen ehtinyt ajatella asian läpi moneen kertaan, monelta eri kantilta. Sanotaan, että tieto on valtaa. Se, jolla on tietoa, on ylimpänä nokkimisjärjestyksessä. Se tieto voi olla monenlaista, se voi olla juoru, luettu artikkeli tai yliopistokoulutus. Se antaa aina […]

Goodness gracious, mikä mukava vaikkakin aika tavallinen lauantai. Vietän poikkeuksellisesti viikonloppua Gotlannin kauniilla saarella. Ei ole syytä matkustaa kotiin, sillä siellä on tyhjää, mies lennähti viikonlopuksi Bilbaoon veljensä luokse. Ehdin nukkua aamulla pitkään, heräsin puhelimeen, mies soitteli kentokentältä viime hetken halauksia. Aurinko paistoi ja lähdimme heti pienen koiran kanssa tassulle rantapromenaadille. Wou, miten aurinko lämmittikin […]

Iski kurja migreeni, pitkästä aikaa. Runsas kokemus tämän sairauden tiimoilta on opettanut, että kunnon lääkitys heti päälle ja nukkumaan, mikäli vain mahdollista. Jos oksettaa, oksenna, se helpottaa. Nuku sitten. Minä nukuin, 12 tuntia. Sitten ylös, kofeiinia ja lämmintä ruokaa jonka jälkeen ulos tuulettamaan pääkoppaa.  Kävelimme koiran kanssa rantaa pitkin, tuuli jonkin verran mutta ei liikaa. […]

Tänä aamuna, juuri näin. Ruuhka on mielentila ja henkinen tukos. Ja minulla on tosi paha keissi tätä ruuhkaa tänään.  

Minulla on, tai oli, maailman kaunein posliininukke. Sain sen lapsen ajoululahjaksi, serkkuni ja silloinen paras ystäväni sai samanlaisen mutta erivärisen. Minun oli kauniimpi, vaaleansininen. Kaunein asia mitä osasin kuvitella. Nukke oli suurin aarteeni monta vuotta, sillä oli kunniapaikka sekä leikeissä että myöhemmin hyllynkoristeena. Viimeiset pari vuosikymmentä nukkeni – Emilia Ulla Katariina muistaakseni – on viettänyt […]

En lue pahemmin Kauneus&Terveys-lehteä, en ole koskaan tainnut ostaa sitä. Joskus selaillut kaverin luona, saanut mukaani äidin luota. Yleensä vanhoja lehtiä mutta mikäs siitä! Olen kuitenkin selaillut nettiversiota melko tiheään viime aikoina ja monet jutut ovat osuneet. En jaksa laihdutus- ja kuntojuttuja mutta muutakin tuntuu tästä lehdestä löytyvän runsain mitoin. Viimeisin löytöni koskee parisuhdetta uuden […]

Oletteko huomanneet, että jotkut päivät vain katoavat? Ne alkavat ja huomaat sen. Ne loppuvat ja huomaat sen. Siinä välissä on jonkinlainen musta aukko. Koko päivä menee ja sinä teet asioita, fiksujakin asioita mutta et mitään ihmeellistä. Et mitään sellaista aikavievää tai suurta mikä selittäisi myöhään illalla sen omituisen tunteen että nyt on ilta, minne tämä […]

Tammikuu on ollut minulle melko saamatonta aikaa. Vuodenvaihteessa koko maailmaan tuntuu iskevän jonkin sortin maaninen halu tulla paremmiksi ihmisiksi ja minusta ei taaskaan tuntunut yhtään siltä, että jaksaisin hypätä samaan pulkkaan. Ahdistaa vain kuinka kaikki paikat ovat täynnänsä lupauksia siitä, kuinka helposti voin laihtua, syödä paremmin, treenata enemmän, stressata vähemmän ja ylipäätään tehdä elämästäni ah […]