Kun aikuiset kiusaavat toisiaan
Kyllä on lapsellista, että aikuiset ihmiset eivät osaa käyttäytyä vaan kiusaavat toisiaan.
Kurssimme koostuu aika eri-ikäisistä ihmisistä, nuorimmat ovat juuri lukiosta päässeitä ja vanhin yli viidenkymmenen. Minä kuulun vanhimpien joukkoon, suurin osa jengistä on 25-30-vuotiaita. Useimmilla on kuitenkin useampi vuosi opiskelu- ja työkokemusta, elämänkokemusta. Luulisi siinä ajassa kaikkien oppineen, miten ryhmässä käyttäydytään.
Aina on tietenkin niitä, jotka eivät koskaan opi käyttäytymään ryhmässä. Ja niitä, joilla on aina sama selkeä rooli tai ainakin halu ottaa aina sama rooli. Useimmiten johtajan rooli. Minäkin johdan mielelläni, mutta jos innokkaampia johtajia kuin minä ryhmästä löytyy, annan heidän hoitaa homman kotiin. Toki vaadin aina tasapuolista mahdollisuutta vaikuttaa ryhmän sisällä sekä runsasta keskustelua, en halua joutua ryhmään jota yksi ihminen johtaa rautakourallaan. Sanon mielipiteeni ja myönnän huokailevani ja olevani välillä negatiivinen, mutta toisaalta otan myös reippaasti osaa kaikkeen, juttelen ja nauran paljon.
Tällä meneillään olevalla käytännön kurssillamme teemme koko ajan töitä ryhmässä, ryhmäjaosta ei saa itse päättää ja siksi persoonallisuudet korostuvat. Kurssillamme on yksi ainoa ihminen, joka ei voi sietää minua. OK, ei siinä mitään, minä olen mikä olen. En pyytele pahemmin anteeksi tekemisiäni ja sanomisiani, otan oman tilani ja omaan kai sitten mielipiteitä jakavan persoonallisuuden. En kuitenkaan ole tehnyt mitään erityistä ”pahaa” tällä ihmiselle, huomasin hänen karsastavan minua jo melko aikaisessa vaiheessa viime syksynä ja olen siksi pitänyt häneen hajurakoa. Moikkaan kun nähdään (mitä hän ei tee), samassa porukassa juttelen hänen kanssaan kuten kaikkien muidenkin kanssa (hän saattaa puolestaan kääntää minulle selän) eli kaiken kaikkiaan käyttäydyn niinkuin normaaleihin käytöstapoihin kuuluu. Henkilö A on voimakas johtajatyyppi, joka kerää ympärilleen oman klikkinsä ja vetää aina omaa ryhmäänsä.
Tänä aamuna jouduimme kuitenkin tilanteeseen, jossa hän oli muiden ihmisten läsnäollessa minua kohtaan suoraan sanottuna ilkeä. Sain sanottua vastaan, jos asian voi näin ilmaista ja tilanteen ohi, mutta jälkikäteen minulla oli itku kurkussa. Mietin tapahtunutta puoleen päivään saakka ja tajusin, että A kiusaa minua. Tämänpäiväinen sanaharkka voidaan laskea kiusaamiseksi. Voi hyvänen aika! Iltapäivällä tapahtui vielä toinen samantyyppinen mutta pienempi kärhämä, aivan turhaan. Tässä tilanteessa A käyttäytyi suorastaan lapsellisesti, tuli lähinnä hiekkalaatikkoleikit mieleen.
Minun vanhempana ja kokeneempana pitäisi varmastikin nousta asian yli ja antaa sen olla. Niin teenkin, nyt. Seuraavan kerran saman tilanteen toistuessa aion sanoa, että kyse on kiusaamisesta, en voi sitä hyväksyä ja että A:n on aika kasvaa. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta yhteistyötä täytyy pystyä tekemään. Ja aion myös katsoa, että sanon sanomiseni rauhallisesti ja kuuluvalla äänellä, muiden ihmisten läsnäollessa.
Minua kiusattiin yläasteella, silmälaseista, hyvistä kouluarvosanoista, korkeasta otsasta ja milloin mistäkin johtuen. Kesti monta vuotta ennenkuin sain työstettyä ne traumat pois. Pitkään uuteen ryhmään, uudelle työpaikalle tai harrastukseen meneminen oli yhtä painajaista. Tulkitsin pienimmänkin arvostelun tai sanomisen heti negatiiviseksi, koin etten kelvannut ja että kaikki nauroivat minulle. Pidin toki yllä fasadia, moni ei nähnyt sen läpi. Vasta joskus muutama vuosi sitten lakkasin pelkäämästä muiden arvostelua ja mielipiteitä, päätin olla oma itseni ja muista viis. Miellyttäminen loppui siihen ja olen voinut paljon paremmin.
En siis todellakaan aio pikkuneiti A:n kiusata minua maanrakoon, ajaa minua ulos porukasta ja pilata opiskeluiloani sillä sehän tässä voisi olla lopputuloksena. Kurjaa vain joutua puolustuskannalle. Se vaatii aina hiukan ylimääräistä energiaa ja voimia, varuillaan olemista ja selustan turvaamista. Toivoisin kovasti tilanteen laukeavan itsestään, mutta en usko siihen. Puu & Kivi-kurssia, jolloin kohtaamme ryhmissä päivittäin on vielä jäljellä 6 aurinkoista viikkoa, eiköhän tässä ehditä kahistella useamman kerran. Seuraava kerta saa olla viimeinen kerta, jos minulta kysytään. Aikuiset, älykkäät ihmiset eivät kiusaa toisiaan.