Kun on hyvä olla

Mies saapui eilen saarelle, illalla myöhään. Minä olin rimpsalla, nähtiin ”kaupungilla”. Otettiin yhdet ja suunnattiin sitten kotiin. Pitkä matka, kokonaista 350 metriä. Mies ei ollutkaan nähnyt minun pientä koloani vielä. 

Pitkien yöunien pieni koira herätti meidät, tai siis miehen, rakkaudella ja suurella määrällä koiraisia kielisuudelmia. Kamat päälle ja ulos harmaaseen lauantaiaamuun. Tosin se tuntui tänään kaikkea muuta kuin harmaalta, koko lauma oli kasassa. Ei ole parempaa.

Tassuttelua säesti maisemien ihastelu, keskiaikaisten talojen yksityiskohtien ja hassujen kasvien osoittelu, kahvittelu ja onnenhetki, kun liikkuvasta leipomokärrystä muurin kupeesta löytyi herkullinen wienerleipä.

Kotona odottikin skumppalounas, tomaattikeittos ja leipää.  Elämä on ihanaa.