Lukulistalla jouluna
Suosittelen lukemista, aina ja ihan kaikille. Minulle lukeminen on sekä arkea että juhlaa. Voin lukea huvikseni, kirjoja joihin ei tarvitse keskittyä mutta jotka silti viihdyttävät. Vähän sama kuin katsoisi televisiosta Kaunareita tai Kotikatua. Välillä on mukava lukea ihan oikeita kirjoja, sellaisia jotka vaativat enemmän keskittymistä ja antavat elämyksen. Nyt puhun ns. paremman luokan kaunokirjallisuudesta, tässä vaiheessa telkkarissa pyörisi kai vaikkapa Game of Thrones tai The Crown.
Kuten olen aiemmin kertonut, luen suurimmaksi osin lukulaitteella, Kindlellä. Jouluksi toivon ja saan silti usein kasan ”oikeita” kirjoja, niissä on oma taikansa. Odotan jo sitä hetkeä kun jouluaattoiltana joulupöytä-ähky on hellittänyt, lahjat on jaettu ja juhlavaatteet on vaihdettu yöpaitaan. Silloin teen itselleni pari isoa kinkkuvoileipää, joulunamikulhon ja joulukirjakasan eteeni. Valitsen sieltä sen kaikkeen himoituimman helmen ja avaan ensimmäisen sivun. Aah, elämän täydellisyyttä.
Mutta siis niistä kirjoista, mitähän minä olen oikein toivonut? Tai mitä toivoisin jos voisin? Saanko toivoa mitä haluan? Siinä tapauksessa…
Toivoisin pikaista jatko-osaa Enni Mustosen iki-ihanalle Syrjästäkatsojan tarinalle. Mitä Idalle, itsenäiselle ruokarouvalle, tapahtuu seuraavaksi? Valitettavasti sain googlaamalla selville, että seuraava osa kertookin jo Idan tyttärestä ja ilmestyy ensi vuonna. Snif.
Näin niinkuin käytännöllisellä tasolla muistelisin vihjanneeni tontulle haluavani lukea Michael Mortimerin kirjoja, Jungfrustenen, Fossildrottningen ja Blodsystrarna olisi kova kolmikko. Pidin kovasti Vera Valan dekkarista Kuolema sypressin varjossa ja hän on ehtinyt jo saada ulos useamman dekkarin samaa sarjaa, jokin niistä olisi kiva ylläri (pari kappaletta löytyy suomeksi adlibriksenkin sivuilta, vinkvink – pokkareita parhaimmillaan). Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjakin on minulta lukematta, se voisi ehkä tuoda helpotusta Ennis Mustos-ahdistukseen? Ruotsalaisista dekkareista olen katsellut hiukan Pastor Viveka-kirjoja, ne tapahtuvat aivan tässä kulman takana Enskedessä (aina kiva) ja ovat kuulemma ”mysiga” = mukavaa luettavaa. Laatulukemista puolestaan tarjoaisi Kerstin Thorvallin 1976 julkaistu klassikko Det mest förbjudna, kuvaus yhden naisen elämästä. Miten voi vastustaa kirjaa, joka on tullut tunnetuksi mm. päähenkilö-Annan tavasta kuvata omaa itseään ”Tuhma tytär. Uskoton aviovaimo. Huono äiti. Vastantahtoinen isoäiti.” Kirjasta tehtiin tv-sarjakin, joka tuli ulos SVT:ltä muistaakseni pääsiäisenä, ajankohtainen kirja siis.
Pärjäisiköhän näillä? Nyt jännittää jo, mitähän näistä saan, vaiko jotain ihan muuta?
