Tämä viikko on tsemppausviikko. Juon täällä jo kolmatta kupillista kahvia, sillä tänään on paljon ohjelmaa enkä malttanut mennä nukkumaan ajoissa eilen… Nyt aamupäivällä kirjoittelen muutaman postausluonnoksen, viikonlopulla oli aikaa antaa alitajunnan työstää uusia ideoita. Koiraa pitäisi viedä ulos lumeen ja loskaan, siihen saa laskea tunnin, hiukan toista. Kahdelta hemmottelen itseäni kasvohoidolla ja kulmien & ripsien värjäyksellä (kulmien värjäys on yksi harvoja ”must”-kauneusjuttujani). Eilen tuli kokkailtua ruokaa urakalla, joten sitä riittää. Ruoanlaiton sijasta ajattelin leipoa pakkaseen, meille olisi tulossa arvovieraita Suomesta kolmanneksi adventiksi. Yhdeksältä lähtisikin sitten laiva takaisin Visbyhyn, otan koiran mukaan ja tulen takaisin vasta sitten vieraiden kanssa ensiviikon perjantaina. Siihen saakka pukkaakin luentoa toisensa perään, loppukiri.

Siksipä onkin aika miettiä hyviä asioita minusta, minusta, minusta. Muistaa, kuinka fiksu ja tehokas olen, kuinka selvitän kinkkisetkin tilanteet ja jaksan välillä tsempata ja saada hyviä tuloksia aikaan vähemmilläkin yöunilla. Kuinka siis kaiken kaikkiaan olen oman elämäni supersankari!