Talvinen taisto

Hampaita kiristellen, hissuksiin hiihtäen täällä puolipimeässä pikkupakkasessa mennään. Minulle alkaa vähitellen selvitä miksi Visbyn ihanassa kesäkaupungissa ei pahemmin näy ihmisiä marraskuussa. Ne vähät reppanat, jotka ovat täällä jumissa, eivät uskalla ovesta ulos ennen lumien ja jäiden sulamista. Visbyssä ei suolata katuja, ei autoteitä sen enempää kuin kävelykatujakaan laisinkaan. Ja nyt en puhu vain Visbyn historiallisesta muurinympäröimästä keskustasta vaan koko laajemmasta Visbyn kaupungista. Täällä kyllä aurataan (siis sellaisilla miniauroilla) pääväylät ja muutamaa päiväämyöhemmin myös keskustan ja rannan jalankulkuväylät. Muuten jalkakäytävät jätetään täysin oman onnensa nojaan. Asun 500 m päässä muurista, aivan sairaalan kupeessa (onneksi), so I should know. Lumi tuli sunnuntaina ja torstaiaamuna jalkakäytävät ovat yhtä polveen saakka yltävää sohjoa. Mutta ei tässä vielä mitään, koska liikennettä ei autoteilläkään pahemmin ole niin voihan sitä aina kävellä niiden reunassa, varovasti tai vaikkapa kiepsauttaa rantapromenadin kautta yliopistolle.

Juu, kiepsautinhan minä. 1,5 km matkaan meni 40 minuuttia ja läjähdin persuuksilleni kaksi kertaa matkan varrella. Katsos kun aurauksen jälkeen ei näköjään ole sitten Visbyn kunnanherrojen mielestä mitenkään tarpeellista hiekoittaa. Päivällä plussaa, yöllä pakkasta ja siinähän se on sitten luistinrata valmiina. Kuljin koko matkan tasapohjaisilla, syvillä urilla varustetuilla vaelluskengillä tanakassa etunojassa varovasti töpötellen. Välillä luistellen, jalkoja nostelematta ja silti sattui nuo kaksi luikausta. Auts! Nyt on kipeänä sekä selkä, reidet että takamus. Viisainta istua täällä kampuksella vaan koko päivä, kotiin taidan mennä taksilla. Laskun voinee lähettää suoraan kaupungintalolle.

IMG_4850.JPG

 

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta

Syntymäpäiväsankari 10 v

Tänään on hurjat juhlat, minä täytän 10-vuotta. En ole ihan varma onko se paljon vai vähän mutta Matte on kovin tohkeissaan, ja siispä minäkin olen. Juhlapäivän kunniaksi olen pitänyt tänään päiväkirjaa ja Matte on luvannut julkaista siitä valittuja paloja (näin kaikki pääsevät mukaan juhlatunnelmaan).

 

Screen Shot 2016-11-09 at 15.21.45.png

 

04.30 Herätys. Kysyin varovasti Matelta, voisikohan jo kohta nousta. Matte vain ynähti.

04.55 Herätys osa 2. Yritin uudestaan, Matte pyysi minua kauniisti nukkumaan vielä puoli tuntia.

06.30 Herätys osa 3 eli varsinainen herätys. Kipitin nopsaan ulos ja tein asiani, olen sillä lailla tosi kiltti. Takaisin sisälle ja kuivaus, nuoskalumella on ikävä taipumus saada minut muistuttamaan Michelin-miestä. Se ei miellytä minua lainkaan, sillä todellisuudessa olen unelmapainossani ja erittäin linjakas.

06.35 Aamiainen. Tuoreen vden ja nappuloiden lisäksi sain yhden ranskanperunan ja puolikkaan lihapullan. Tässä vaiheessa aloin aavistaa, että päivästä on tulossa kerrassaan erinomainen. Matte myös ulisi minulle ennen ruokakulhon tarjoamista, kuuntelin kärsivällisesti (ei siis kuulu normaaleihin aamurutiineihin).

07.30 Minilirut, Matte on lähdössä ulos ilman minua. Saan ison kuivatun kananpalasen, suosikkiherkkuani. Matte lupaa palata pian.

07.35 Kanaherkku on syöty ja aamiaiskulho nuoltu vielä kerran. Nuolin myös ympäröivän lattian, aina on mahdollista että lihapullanroiskeita on lennähtänyt lähiympäristöön.

07.40 Kierrän kämpän ympäri, nuuhkin kaikki nurkat. All clear! Hyppään sänkyyn ja kierryn korvapuustiasentoon Maten tyynylle.

12.15 Haistan jotain, kuulen jotain ja menen äkkiä ovelle.

12.17 Matte tulee kotiin. Teen ilotanssin eteisen matolla ja laitan sitten pepun tiukasti kiinni maahan. Näin saan nopeimmin rapsutukset. Matella on mukanaan kortti, joka on BonusMateltani Omasta Kodistani. Se tuoksuu ihanalta, aivan BonusMatelta. Nuolen sitä varovasti (se ei maistu kovin hyvältä).

12.30 Matte syö voileipää ja minä saan puolikkaan lihapullan (ihan noin tuosta vaan!!!).

13.00 Hyppään Maten syliin lämmittämään Mattea kun Matte on opiskelupuuhissa.

14.00 Lenkkiaika! Ihan parasta! Ulkona paistaa aurinko ja teillä ei ole tassujasatuttavaa suolaa. Jippii! Menemme tien toiselle puolen ja Matte päästää minut kaulapannasta, aika juosta vapaana lumisella niityllä. Kuljemme metsälenkkiä, reitti ei ole vielä kovin tuttu ja pysyn melko tiukasti kiinni Maten vierellä. Kieppaamme merenrantaan mutta siellä tuulee liikaa, tuuli ja pienet jäiset lumenhuituvat sattuvat silmiin. Vien Maten suorinta tietä kotiin, välillä Matte ei ymmärrä omaa parastaan. Puutarhaan paistaa aurinko, ja hengailen hetken siellä. Nuuhkuttelen naapurin Bellan tassunjälkiä ja jätän omia viestejäni sinne tänne.

15.15 Takaisin sisällä. Ihanaa, kierryn herkun kera kerällä Maten syliin lukunojatuoliin.

15.20 Pesulla. Uups… Matte ei näytä ymmärtävän, että korkeassa nuoskalumessa kakkamisessa on omat haasteensa. Olen pitkäkarvainen koira ja peppuviikseni ovat muhkeat. Tällä kelillä on hyvinkin mahdollista, että viiksiin saattaa tarttua jotain pientä. Matte mutisee ja kantaa minut pesulle, siinä tulee koko peräpää ihan märäksi. Kuivaamisen jälkeen mökötän hetken aikaa omissa oloissani, sitten palaan kuivattelemaan Maten syliin.

16.00 Odotan illallista.

16.30 Odotan edelleen illallista.

Puheenaiheet Höpsöä Syvällistä