No niin ystäväiseni. Kesä tuli, oli ja meni. Minä olin poissa, väsyin keväällä opiskelujen viidakkoon ja uuvahdin totaalisesti (kesä)töiden myllerryksessä. Koskahan sitä oppisi? Nyt olen kuitenkin bäk in bisnes joten annetaan menneiden olla ja täysillä taas eteenpäin (juu juu, ihan paras konsepti – NOT).

Vaikka muuta sanotaankin, minusta kesän ilmat olivat hyvät tai ainakin sen suuntaiset. Meilläpäin sateet olivat vähäisiä ja raikastivat ilmaa pääasiallisesti öisin, päivisin asteet nousivat yleensä kahteenkymppiin ja aukkarit olivat aamujen vakiovaruste (reminder to self – osta uudet, näistä nykyisistä ei meinaa enää nähdä naarmujen läpi).

Kesän paras luukki sijoittui tietenkin juhannukseen, jolloin poseerasin ihanassa oranssissa trikoomekossani päivänkakkarameren keskellä. Tukassa oli kukkaseppeleen sijaan mekkoon mätsääviä liljoja omasta kukkapenkistä.

Omituista kyllä, kesän pahin pettymys ei siis liittynyt siihen sateeseen… Toisin kuin viime kesänä, ks. kuva alta, tässä mennään markkinoilla hirveässä kaatosateessa.

…vaan tähän. En palele helposti tai ole muuten vilukissa, mutta uimaan en halua jos järvessä ei ole kohtuulämmin tai edes ilman kunnolla aurinkoinen. Tänä vuonna jäi läheinen syvä ja tumma järvi koeuimatta kokonaan 🙁 onneksi viime vuonna tuli polskittua sitäkin ahkerammin. Ja kyllä, allaolevassa kuvassa sataa… Hyvin voi silloinkin uida, kunhan on vain tarpeeksi lämmin.