Teki mieli siis uusia omaa luukkia johonkin suuntaan. Lyhyet hiukset houkuttelevat, kuljin monta vuotta lyhyissä, jopa kynityissä leikkauksissa ja viihdyin vallan mainiosti. Se, mistä en tykännyt, oli luukin hintavuus. Oma ihana luottokampaaja eli Muovaamon Minski jäin Helsinkiin ja vaikka Tukholman-turneen alkuvuosina kävinkin aina sopivassa välissä Minnan hoivissa, on välimatka liian pitkä suhteutettuna lyhyen tukan vaatimaan 4-6 viikon leikkausväliin. Olen toki käynyt täällä Tukholmassakin kampaajalla jos toisella, mutta omaa suosikkia joka leikkaisi ja värjäisikin vielä juuri niin kuin haluan, ei ole oikein löytynyt. Hinnat kauhistuttavat, leikkauksesta saa helposti pulittaa likemmäs satasen ja raidoista toisen mokoman melkein missä tahansa paikassa. Sitten kun eksyy ns. hiukan parempaan paikkaan keskustassa, niin hinnat nousevat aivan exponentiaalisesti. Näissä paikoissa kampaajia on eritasoisia ja hinnat sen mukaan. Parisataa euroa stylistin tekemästä leikkauksesta ei ole mitään ennenkuulumatonta…

Minun opiskelijakukkaroni ei anna moista myöten. Toinenkin pulma oli, eli halusin samalla säilyttää pitkän tukan. Voi voi! No, ei muuta kuin kompromissia hakemaan 🙂 Prosessi näkyy allaolevasta kuvasarjasta, suokaa anteeksi kuvien oudot kulmat ja surkea laatu. Se on tätä realityä, kuulkaa. Lopputulos onnistui aivan loistavasti ja olen supertyytyväinen. Olo on kevyempi mutta tukasta saa vielä vaikka mitä kivaa. Olen niinkuin upean Veeran vähän vähemmän särmä isosisko, sovitaanko näin?