Odottamaton onni
Onni on niin yksilöllinen asia. Minulle onni ilmestyy päivittäin, näen sen arjen pienissä asioissa. En koskaan kyllästy tunteeseen, siihen hetkelliseen nopeaan pakahduttavaan onnen tunteeseen syvällä sisimmässä. Silloin kaikki elämässä on juuri oikein, kohdallaan eikä mitään puutu.
Kun istuin autoon, matkalla mökille ja huomasin mieheni varustelleen autoon deluxe-baarikaapin matkustajalle. Onni.
Parkissa mökillä, katsoin ympärilleni ja näin kaikki kuusenkannot, jotka kaadoimme viime vuonna. Wou, niistä tulee upea istuinryhmä johonkin puutarhan nurkkaan täksi kesäksi. Onni.
Kadotin pienen koiran näköpiiristäni ja vihelsin. Kuulin ”vuffin” ja näin puolikkaan koiran kurkistavan ladon oviaukon luukusta. Ovi on iso, musta ja kiinni, mutta kulmasta on sahattu pala pois jotta pieni koira pääsee helposti sisälle ja ulos, tarkistamaan periemeetterit. Onni.
Tänään, kun katsastin viljelmiäni, huomasin hajuherneiden saaneen sätkyn ja kasvaneen yhdessä yössä kymmensenttisiksi. Onni.
Suukotin mussukkaani ja huomasin ilokseni sileän leuan. ”Viikonlopun kunniaksi.” Who am I to complain? Onni.
Tänne kuuluu siis pelkkää hyvää, entäs sinne?