Pukeudun aika värittömästi mustaan, harmaaseen ja valkoiseen. Jostain syystä en kuitenkaan saanut mielestäni Papun oransseja Carrot -housuja. Ne ovat pehmeät ja mukavat, mutta silti varsin salonkikelpoiset. Ja tietysti pirteät. Kerrankin poistuin Harankanpesä Shopista ostoskassissani ainoastaan jotain itselleni. Kevään trendivärin fiilistely on alkanut!     Housut: Papu, Harakanpesä Shop  /  Neule: H&M  /  Takki: H&M  / […]

  Fridalla on alkanut pehmolelukausi. Niitä halataan ja kannetaan ympäriinsä. Öisin pehmolelut luo turvaa unikavereina pinnasängyssä. Yksi suosikkipehmoista on minun vanha jääkarhu, jonka otimme mukaan Lappeenrannasta isäni varastosta. (Muistatko NKOTB-housut samalta reissulta?) Karhu ei ole edes mitenkään erikoinen. Ei edes erikoisen pehmeä. Silti siitä tuli rakas. Ehkä siinä on joku mystinen yhteys vuosikymmenien päähän. Perintökarhu.   Perintökarhun matka […]

Olen huomannut, että jotkin todella kivatkin vaatemerkit tai yksittäiset tuotteet ja kuosit ovat alkaneet aiheuttaa minussa negatiivisia tunteita pelkästään brändistä riippumattomista syistä. Sitä määrää pahaa mieltä ja agressiivista hysteriaa, mikä näihin tuotteisiin liittyy käyttäjien toimesta, ei yksikään suunnittelija tai valmistaja varmasti ole halunnut liittää iloksi tarkoitettuihin tuotteisiinsa. Ohitan Gugguun mallistot tutustumatta niihin ja Mini Rodinin […]

Kylmät ja pimeät talvipäivät saavat pakenemaan sisälle. Tuulessa ja tuiverruksessa kaipaa kodin lämpöä ja tekee mieli vaihtaa osia sisällä olevien kanssa. ”Onnellisten Ikkunoiden” vertailu juontaa juurensa 90-luvun Lappeenrantaan, jossa koulumatkalla kuvittelin millaista elämää ikkunoiden sisällä elettiin. Parinkymmenen vuoden perusteella olen tehnyt muutamia havaintoja kotoisimmista pakopaikoista. Onnellisissa ikkunoissa palaa hillitty, lämmin valo. Kylmän sinertävä valo sopii […]

Lasten PR:n ja Riikan blogin järjestämään Lastentoriin on enää 5 yötä! Lauantaina Alppilan kirkolla on mahdollista askarrella joulukortteja, liikkua ja syödä hampurilaisbaarissa, sekä samalla tehdä joululahjaostoksia edullisilla Lastentorin hinnoilla.  Lastentorilla järjestetään myös bloggaajien vaatekirppis, jossa olen mukana. Suunnitelmani on myydä Fridalle pieneksi jääneitä vaatteita sillä aikaa, kun Allu ja Frida tekevät joulukortteja ja juttelevat joulupukin […]

Viime vuonna oli Allun ensimmäinen isänpäivä ja panostus oli sen mukainen. Ainakin jos sitä vertaa tähän vuoteen. Oikeastaan ajattelen, että isänpäivän lahjat ovat tulevaisuudessa makarooneista ja kultaspraystä kyhättyjen solmioneulojen tasolla. Eli Fridan tehtävälistalla. Ensimmäinen isänpäivä tuntui todella merkitykselliseltä, joten autoin Fridaa hieman. Tänä vuonnakin piti, mutta huomaan myöhästyväni valmisteluissa. Torstaina piti mennä leikkipuistoon askartelemaan isänpäiväkortti, […]

  Vaatehuoneen tehokas tyhjennys täytti kuusi jätesäkillistä! Eipä uskoisi, että olimme vasta pääsiäisenä myymässä Brunon kirppiksellä. Myönnettäköön, että lopullinen saldo yllätti, eivätkä hyllyt ja henkarit ole edelleenkään tyhjänä vaatehuoneessa. Tajusin, että näin suurta määrää vaatetta en ehdi mitenkään itse hinnoittelemaan ja viemään kirpputorille. Tai kuvaamaan yksitellen facebook-kirpputoreille ja säätää noutoaikoja. Vaikka tavoite on nimenomaan päästä […]

Ensimmäiset puoli vuotta meillä nukuttiin hyvin. Toki parina ensimmäisenä kuukautena oli vastasyntyneelle tyypillistä yöheräilyä ja itkua, mutta pääsimme oikeasti vähällä. Vaikka herätyksiä oli pari, kolme yössä, nukuin reilusti enemmän, kuin normaaleina arkiöinä ennen Fridaa. Ajattelin, että töihin tuskin tarvitsisi palata väsyneenä ja vauvavuoden riuduttamana. Luulin väärin.  Puolen vuoden paikkeilla Frida alkoi liikkua ja konttasi lähes […]

Eteinen on kodin käyntikortti, on yksi isäni kuolemattomista opetuksista. Kun kodissa asuu kaksi muodin parissa työskentelevää aikuista ja yksi ulkoiluvaatevalikoimaansa laajentava 1-vuotias, käyntikortista tulee helposti kaoottinen. Meidän eteisessä on onneksi liukuovellinen kaappi, joten muun kodin fengshuin ei tarvitse kärsiä kengistä, hatuista ja naulakossa roikkuvista takeista. Pidän siitä, että tavaroilla on omat paikkansa. Lapsen myötä epäjärjestystä […]

Kulttuuriaamupäivää kohahdutti tällä viikolla ennenkuulumaton sääntö: Kiasmassa ei saa käyttää kantorepun selkäkappaletta!  Tämäkin sääntö on todennäköisesti yhden mätäomenan aiheuttamaa. Joku on mennyt heilumaan reppu selässä, hajottanut taideteoksen ja pilannut kaikkien muiden maineen. Mutta eikö Kiasman henkilökunnalla ole kokemusta 1-vuotiaasta? Tai kantorepuista? Yli 10 kiloista ja yli 80cm pitkää lasta ei enää voi kantaa edessä. Se […]