Tein heräteostoksen, josta en uskalla ottaa kuvaa. Sovitin puoliksi leikilläni Marimekon alerekissä yksinäisenä roikkunutta värikästä Lokki-mekkoa. Vaikka vaatekaappini on tasaisen turvallisen mustavalkoinen, mekko oli niin täydellisen kaunis, että en vain voinut jättää sitä kauppaan. Joskus käy näin. Samana iltapäivänä, kun esittelin mekkoa ystävälle ja kotiraadille, alkoi ensin otsaan ja kaulalle ilmestyä allergiseen reaktioon viittaavaa urtikariaa, eli […]

Viimeaikoina tämän kaupungin omakotitalokohteet ovat tulleet tutuiksi. Etuovi ja oikotie unelmiin, oma tupa ja oma lupa. Olemme aina ajatelleet, että olemme omakotitaloasujia, rivitalo on välivaihe. Olen kuitenkin viimeisten kuukausien aikana miettinyt lukuisia ja taas lukuisia kohteita selatessani, mitä oikeastaan on koti ja millaisista palasista Koti muodostuu. Valkoisista pinnoista? Narisevista puulattioista? Järvinäköalasta, verannasta, saunatuvasta? Miltä minun […]

No niin, tukkakriisihän tästä tuli. Taas. Kootut kommentit viimeisen neljän päivän ajalta:  Rakas ystäväni: – No onhan tuo aika villasukka. Rakas mieheni: – Ne on i-han hyvät. Mutta en oo kyllä koskaan nähny kellään ton värisiä hiuksia. Ja rakas äitini: – Nyt ne on kyllä violetit. Viimeks ne oli vihreet. No nyt ne on violetit.  […]

Kolme ja puoli väsymyksen huurruttamaa kuukautta on hujahtanut siitä, kun Tikkanen tulla tupsahti täydentämään perhettämme. Vaikka edellisen postauksen kuva tiivistää edelleenkin olotilani, en vaihtaisi yhtään päivää kuluneista kuukausista pois. Hyväntuulisen pikkumiehen kujertelu yöllä kello 4 kuulostaa ihan yhtä ihanalta kun päivälläkin. Kello kuudesta on tullut mun kaveri, silloin aamu on jo lähellä, eikä enää tarvitse […]

ja kolmella sanalla: Palataan, kun jaksetaan.    

Kirjoitin aiemmin työhuoneprojektistamme joka etenkikin ennen Tikkasen syntymää vallan mukavasti. Nyt kun arki on asettunut jotakuinkin uomiinsa, projektia pääsee taas jatkamaan. Tavoitteena oli siis huone, jossa olisi säilytystilaa sekä lasten leluille, että omille työ- ja koulujutuiille ja että niille kaikille olisi oma paikkansa. Ja mikä tärkeintä, projektit voi tarvittaessa sulkea oven taakse, eivätkä ne loju […]

Anteeksi. Kuukauden hiljaisuudelle on syy, uskoakseni jopa hyvä sellainen. Nimittäin Tikkanen (pikkuinen tikka eli Tikkanen). Hän näyttää puusta pudonneelta tikanpojalta ja tuoksuu uniselta. Olen hyvällä omallatunnolla ollut päivittämättä blogiakin, kaksi lämmintä ruokaa itselle ja Tiitiäiselle, kaksikymmentä Tikkaselle, ovat pitäneet tarpeeksi kiireisenä. Ja toisaalta myönnän, että suorittaja-minälle on tehnyt myös hyvää pysähtyä, fiilistellä tulokasta ja hengailla […]

Ajatukset ovat olleet viikon tulevassa, alkuviikosta lupaavia merkkejä oli jo ilmassa, mutta ”projekti” karkaa edelleen tulevaisuuteen, eikä uutta tulokasta ehkä vielä tavata tällä viikolla. Olin aivan tyysti unohtanut, millaisia kitupäiviä päivät ennen laskettua aikaa ovat. Onneksi on Tiitiäinen, joka pitää huolta päiväohjelmasta, ettei sohva täysin imaise sisuksiinsa. Viimeisen viikon ohjelmana on myös ollut jo paljon mainostettu […]

Remonttiprojektit etenevät hiljalleen. Yhtenä iltana kitattiin ruokailutilan seinän reikiä umpeen, seuraavana haettiin kenkätelineitä pala palalta valmistuvaan varastoon, sitä seuraavana iltana kiinnitettiin varaston hyllyt. Illat ovat lyhyitä – mutta onneksi ei ole mihinkään kiire. Eläminen remontin keskellä sujuu jo rutiinilla – silmä tottuu, niinkuin meillä usein sanotaan.    Olemme saanneet tämän viikon nauttia aarteesta nimeltä mummo. […]

Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, alivuokralaisemme huikkasi tänään moikat ja jo pitkään mielessä virinneet suunnitelmat työhuoneesta ja sen yhteydessä olevasta varastotilasta pääsivät toteutuksen alle. Onnea inspiraation hetkellä on myös mummo, joka hakee kaksivuotiaan päiväksi mökkireissulle, että rautakauppaan pääsee tuumailemaan ihan ajan kanssa. Työpöytää suunniteltiin perjantaina ja tänään haettiin siihen tarvikkeet, katsotaan miten kokeilevan käy. Haaveissa olisi […]