Tänä vuonna päätin, että en tee lupauksia. Lupaukset tulee useimmiten rikottua ja niistä tulee vain huono mieli. Ainakin itselläni on se tapa, että pistän lupauksia lupausten perään ja kohta huomaan että ne meni mönkään. Sen jälkeen tulee huono omatunto. Tänä vuonna päätin pistää tavoitteet, se että loppu vuonna huomais että tavoitteisiin päästiin tai ainakin lähemmäksi jos ei täysin onnistunutkaan. Kuitenkin on monta vuotta vielä niitä saavuttaa.

Tavoitteeni siis vuodelle 2018 ovat seuraavat:

1) Herkuton vuosi —> Yksi parhaimpia ystäviäni tokaisi pari päivää joulunpyhien jälkeen, että lähdenkö hänen mukaansa testaamaan herkutonta vuotta. Ensimmäiseksi tokaisin, että hei en mä tollaseen kykene. Illan ja aamun siinä sitten asiaa punnitsin ja mietin että mitähän hyötyä siitä olis. Paras hyötyhän tulee todennäköisimmin olemaan se, että pääsen tästä sokeririippuvuudestani eroon. Toisekseen kropassa varmasti näkyy muutoksia sekä luin asiasta vähän enemmän ja luettuani että valkoinen sokeri ruokkii syöpäsoluja, päätin että lähden mukaan. Meillä kun suvussa on todella paljon ollut varsinkin rintasyöpiä niin en halua ainakaan lisätä mahdollisuutta saada sitä itselleni.

Minulla myös oli raskausdiabetes silloin kuopuksesta ja vuoden päästä synnytyksestä 2h arvo oli koholla, joten nyt huhtikuussa minulla on uusi rasitus. Uskoisin että tämä herkuttomuus auttaa tuloksiin! Huomenna on kulunut kaksi viikkoa ja voin sanoa, että olo on paljon energisempi ja valoisampi. Turvotus on lähtenyt ja niinkuin seuraavasta kuvasta huomaa, olen heti aamusta paljon paremmalla tuulella!

2) Enemmän läsnä arjessa. Tämänähän tulisi olla sanomattakin selvää, mutta siitä huolimatta se tv sekä puhelin ovat todella suuressa osassa meidän(minun) arkea. Meillä on nykyään rajoitettu tv:n katsomista. Lapset saavat katsoa aamulla 1-2h ja iltapäivällä pikkukakkosen (viikonloppuna 1-2h ohjelmaa, elokuvaa tms.). Itse saan arkena lasten ollessa hereillä katsoa 1h ohjelmaani ja mies katsoo välillä iltapäivästä 1-2h. Puhelinta kun vielä saa enemmän karsittua pois, niin hyvä tulee. Tärkeintä olis se, että on myös läsnä eikä vain paikalla.

3) Kropan kiinteytys tavoitteita kohti. Miksi tämä on listallani? Muistutukseksi, että kroppa tarvitsee välillä myös lepoa. Tärkeintä kiinteytymisessä on myös kehonhuolto. Kiinteytyminen ei onnistu pelkällä hikitreenaamisella ja jatkulla kropan kuormittamisella. Tämän takia itselläni on lepo/kehonhuoltopäivä jokaisen reenipäivän jälkeen. Mikäli ei jaksa mitään tehdä, tulisi silti syödä hyvin. Puhdasta ruokaa sekä tarpeeksi, koska ruoka on se isoin asia kiinteytymisessä.

4) Enemmän omaa aikaa. Yleensä monesti, jos otan omaa aikaa enemmän kuin kerran viikossa. Tulee huono omatunto kun en ole jatkuvasti lasten kanssa kun siihen pystyn. Kuitenkin pääasia olisi, että äiti on parhaimmillaan ja jaksaa hyvin olla ja touhuta lasten kanssa. Tämän takia oma aika on tärkeää. Itse ainakin olen huomannut, että kahden uhmaikäisen pienen lapsen jatkuvaa tappelua ja huutoa on aika raskasta kuunnella, mutta mikäli muistaa pyhittää aikaansa itselleen on se kuuntelu helpompaa. Hermotkin pysyvät paremmin koossa.

6) Enemmän pitää yhteyttä tärkeisiin ihmisiin. Tämän halusin tähän laittaa, jotta muistaisin että ne ihmiset ei pysy vierellä jos ei asioiden eteen myös itse tee jotain. Ystävät, minulla on todella paljon hyviä ystäviä. On ystäviä, jotka on ollu jo useamman vuoden ja on ystäviä jotka olen tuntenut vasta 3-2 vuotta. Siitä huolimatta kuinka kauan heitä on tuntenut niin yhtä tärkeitä he ovat. Tärkein asia mitä nykyään monesti unohtaa on kysyä tärkein kysymys, mitä sinulle kuuluu? Itse kun tuppaan olemaan todella kauhea puhumaan usein unohdan sen. En tarkoituksella, mä vaan unohdan. Tähän ajattelin tsempata sekä tottakai ystävien näkemiseen.

Myös sukulaisilla täytyisi käydä enemmän. Varsinkin isäni puolen sukulaisilla. Äidin puoli asuu niin lähellä, niin on helpompi nähdä ja käydä kahvilla, mutta isän puoli sekä isä asuu n. 1h matkan päässä niin ei tule niin usein käytyä. Siihen siis yritän panostaa nyt kuluvana vuotena.

Tavoitteisiin en kirjoittanut miehestäni mitään, koska mielestäni sen pitäisi olla itsestään selvyys että huomioi puolisonsa. Monesti itseltäni asia unohtuu, kahden pienen lapsen kanssa. Heidän vaatimuksensa kun täyttää minut ja haluan sen tyydyttää. Mieheni kun tuppaa olemaan todella hiljainen ja harvoin kertoo mitä on vailla. Onneksi nyt ensi viikolla pääsemme laivalle kaksin, sielä tulee ainakin huomioitua se parempi puolisko.

Tässä on siis mun tavoitteet vuodelle 2018. Mitä sun tavoitteet/lupaukset on?

-Tiitu