Tag: itku

  Viime viikko oli minun mielen(terveyten)i mittapuulla melko tasainen,mutta tällä viikolla onkin sitten ketuttanut vähän joka asia. Onneksi alhaisimmat tuntonsa voi purkaa blogiin! Siispä..eniten ärsyttää kaikki, erityisesti kuitenkin mm. Kollega, joka kampesi itsensä kipeänä töihin. Erityisesti näin korona-aikana kuumeilu työpaikalla kuumeilu tuntui törkeältä ja välinpitämättömältä käytökseltä. Miksi et prkl jäänyt kotiin potemaan? Nyt vuotaa itselläkin […]

  maisema, se olisi Blade Runnerin kaupunki talo, se olisi itsemurhayksiö betoniviidakosssa iho, se olisi karhea ja halkeillut kuin hiekkapaperi musiikkia, se olisi valkoista kohinaa, jota kuuntelen öisin, kun en saa unta

Nautimme Rakkautta ja anarkiaa leffojen muodossa – arjessa kun kumpikin tunnustaa ja tunnistaa kyseisten elementtien olevan tällä hetkellä kovin vähissä. Elokuvissa ihmetellään uskonnollista agendaa ja koetaan kauhun hetkiä kasarikampaamossa. Rainat menevät hyvin alas irtokarkkien muodossa, ja illalla siirrymme nauttimaan pitsaa ja juoruja Kallion kulmille. Talon viini vapauttaa kielen kantoja liikaakin, tulee ripittäydyttyä tarpeettoman paljon puolitutulle. Ravintolan kakofonia ja ärsykemäärä saa uupumaan jo ennen puolta yötä, energia on korona-aikojen jälkeen vähissä.

Päivät valuvat, vanuvat ja venyvät niin ettei niistä saa otetta, ajantaju katoaa. Nappasin blogipioneeri Iidalta kivan kyselyn, jonka avulla voin yrittää muistella lähimenneisyyttä. ♠ Eli, milloin viimeksi… Nukuit päiväunet – Viime viikonloppuna. Tai oikeastaan jatkoin yöunia pienen valveillaolotauon jälkeen ja torkuin sitten yhteentoista kuin pahainen teini. Ai mikä univelka? Nauroit kyyneleet silmissä – Kun kävin […]

Elimistö tuottaa endorfiineja etenkin unen aikana ja suurin osa elimistön endorfiinituotannosta tapahtuukin kello kahden ja neljän välisenä aikana.Endorfiineja vapautuu myös esimerkiksi pitkäkestoisen liikunnan, mielimusiikin kuuntelun, nauramisen, itkemisen ja seksin yhteydessä. Myös auringonpaiste ja voimakkaat mausteet sekä kaakao lisäävät endorfiinien eritystä. ♥ Tähän aikaan vuodesta alan yleensä kärsiä keskivaikeasta endorfiinivajeesta. Aurinko ei paista, eikä varsinkaan suo säteitään siihen risukasaan jossa asustelen. Auttaisiko kirkasvalolamppu? Vitsailin tuttavalle, että kättelemättömyyden periaate virallisissa yhteyksissä […]

Siinä mielessä mummoni oli yli-ihminen, että toisin kuin meikämilleniaali ja monet muut, hän ei harrastanut valittamista. Mummo ei koskaan kitissyt tylsyyttä, märissyt vaivojaan tai nillittänyt turhista. Hän oli ratkaisukeskeinen toimija – asioiden eteen joko tehtiin jotain tai sitten niiden annettiin olla sen kummempia vatvomatta. Tietty järjestys kyllä olla piti, hommat oli hoidettava loppuun asti tai niistä tuli napakka, välitön palaute.

Minä kaipaan, kaipaan kiihkeitä puheitasi, sanoja, jotka valuvat päälleni kevyenä sateena. Ne, joiden kanssa nyt kuljen, ovat miellyttäviä, mutta sanovat niin vähän.

Liiallinen vapaus ei sovi minulle (sopiiko jollekin?). Ensimmäinen koronakesä meni leikkiessä kotoilua, ihastellessa introverttina tyhjiä katuja ja katsellessa kohtuu tyynenä sähköpostiin kilahtelevia keikkaperuutuksia. Kakkoskierros kului jo ihan murmelina, samanlaisina toistuvat päivät seurasivat toisiaan eikä pikku-tai oikealla lauantailla ollut eroa. Olisi voinut lähteä, mutta minne? Kaikki oli katkolla, työ, festarit, kaverisuhteet ja mielenterveys. Onneksi tissuttelu ei […]

Peltoja silmänkantamattomiin, kilometritolpassa lukee ”Elä”. Bussin kello näyttää väärää aikaa – onko ikinä Oikea Aika? ”Millaisista miehistä sä tykkäät”, tiedustelee työtoveri. ”Voiko niistä tykätä?”, kysyn ,mutta vastaan sitten että teoriassa herkistä ja feminiinisistä, käytännössä sellaisista joita elämä on kolhinut ulkoa ja sisältä. Rosoisista niin kuin se iäkäs vanki, jonka kanssa vertailimme tatuointeja. Hän oli ensimmäistä […]

Olen silleen sentimentaalinen, että minua liikuttavat ihmisten pyrkimykset tehdä pyytetöntä hyvää. Eniten koskettaa se, kun joku on ääni sellaisille, joilla sitä ei ole.  Mannerin jalanjäljissä En ole vegaani, mutta voin silti vähän vilkaista. Nyt kun eläinten puolestapuhujan, upean runoilija Eeva-Liisa Mannerin syntymästä on 100 vuotta, ja Helsingin kaduilla laukkaa susi, jonka turvaan pääsyä olen toivonut […]