Tag: tunteet

Kotona kirjassa– blogissa oli ihana Elämäni kirjojen kertomana – postaus, ja ajattelin itse toteuttaa saman musaversiona, oman suosikit-listani (toisin sanoen ns. ”lenkkilistani”) biisien nimillä! Viime aikoina onkin ollut vähän musavajetta kuulokkeideni hajottua eräällä epäonnisella lapsenvahtikeikalla, mutta asia on korjattava pikimmiten eli palkkapäivänä. Sukupuolesi? Voimanainen Kuvaile itseäsi. Kukaan ei tunne mua Mitä elämä sinulle merkitsee? Mikä […]

Piti lähteä parin päivän päästä, mutta en jotenkin osannut. Päivä venyi kahdeksi, kaksi kolmeksi ja kolme kuukaudeksi.  Kun on surullinen, ulos lähteminen ei ole koskaan huono ajatus. Ainakaan se ei pahenna oloa. Ulos lähtemisellä tarkoitan luontoa, en nuhjuista lähikapakkaa (vaikka voi sillekin olla aikansa). Kuivaksi karhitusta pellosta puskee heinää. Metsälammen suojissa räpiköi sorsapoikue. Ojan pohjalla […]

Useammassakin blogeissa on pyörinyt postaus siitä, millaisia elämänoppeja on kerääntynyt omien ikävuosien verran. Kokeilenpas koota omani! Pidätän oikeuden muuttaa mielipidettäni milloin vain, enkä väitä, että nämä olisivat hyviä tahi oikeita oppeja tai että noudattaisin näitä aina itsekään… 1. Pese kasvot illalla, vaikka väsyttäisi Enough said. 3. Pysähdy aina auttamaan pulassa olevaa eläintä Oli kyseessä sitten […]

Olen kerran jos toisenkin sanonut olevani kesäihminen, mutta olenko sittenkään? Olen syntynyt toukokuussa, silloin kun kaikki on vielä kainon vihreää ja ulkona tarvitsee villatakkia. Kesästä tulee mieleen monia ihania hetkiä ja retkiä, mutta myös hiki, allergia ja itikat. Kesäihmiset ovat oikeastaan hieman pelottavia. Tiedättehän, sellaiset paidattomat ja punakat tyypit, jotka istuvat päivittäin terassilla nesteyttämässä itseään […]

Peltoja silmänkantamattomiin, kilometritolpassa lukee ”Elä”. Bussin kello näyttää väärää aikaa – onko ikinä Oikea Aika? ”Millaisista miehistä sä tykkäät”, tiedustelee työtoveri. ”Voiko niistä tykätä?”, kysyn ,mutta vastaan sitten että teoriassa herkistä ja feminiinisistä, käytännössä sellaisista joita elämä on kolhinut ulkoa ja sisältä. Rosoisista niin kuin se iäkäs vanki, jonka kanssa vertailimme tatuointeja. Hän oli ensimmäistä […]

Mietin usein, ovatko kansalaisten käytöstavat löyhentyneet vai minun piponi kiristynyt entisestään? Ehkä molempia, mutta tuntuu että monen ihmisen sensitiivisyys on kadonnut somen syövereihin tai minne lie, ja tilannetaju loistaa poissaolollaan. Hölmöt vitsit ovat sallittuja ja ihan suloisiakin, mutta ihan kaikkia musertavia möläytyksiä ja tahdittomia töppäyksiä ei voi kuitata sanomalla ”Vitsi vitsi”. Läheiseni kuoli hiljattain. Olen […]

Elämässä kauneinta on (kenties kaipauksen ohella) ihmettely. Koska  aina tiedä, miltä planeetalta olen tänne tipahtanut (oisko sieltä Venuksesta sitten?), niin monikin asia on aidosti ihmeellistä – hyvässä ja pahassa. Tänään pakkaskeleihin tarkoitetun toppatakin ja erityisen leudon ilman yhdistelmä ihmetytti ihanasti ; miten voikaan olla näin lämmintä ja mukavaa! Ihmisten käytös ihmetyttää valtavasti, ja verrattain usein […]

Olen silleen sentimentaalinen, että minua liikuttavat ihmisten pyrkimykset tehdä pyytetöntä hyvää. Eniten koskettaa se, kun joku on ääni sellaisille, joilla sitä ei ole.  Mannerin jalanjäljissä En ole vegaani, mutta voin silti vähän vilkaista. Nyt kun eläinten puolestapuhujan, upean runoilija Eeva-Liisa Mannerin syntymästä on 100 vuotta, ja Helsingin kaduilla laukkaa susi, jonka turvaan pääsyä olen toivonut […]

Misofonia saa ahdistumaan ruokapöydässä.

  Pupulandian Jennin julkaisi jo monia viikkoja sitten  postauksen Ei yhtään liikaa, ja teksti on pyörinyt siitä saakka mielessäni. Vaikka olemme joitakin yhteneviä arvoja lukuunottamatta suositun blogittaren kanssa persooniltamme varmasti kovin erilaisia, kirjoituksen  tunnelmat resonoivat minussa vahvasti. Millaista on olla, kun on aina vähän liikaa tai liian vähän? Millaista voisi olla, ellei aina sitä miettisi? […]