Tag: ystävä

    Ihan kohta on kai kevät, ja pikkuhiljaa lisääntyvä valon määrä sulattaa lunta ja yrittää kuoria minuakin syväjäästä. Tällä kertaa tuntuu, että kerroksia lähtee hieman liikaakin, olen henkisesti ja fyysisesti aivan vereslihalla. Suurimman osan ajasta tuntuu siltä, kuin olisi lääkkeet ottamatta tai jokin muu hätänä. Itketyttää, ihmetyttää ja aivosumu on sellainen, että kokonaisten lauseidenkin […]

Meillä jokaisella on varmaankin jonkinlainen pimeä tai vähintäänkin vähän ikävämpi puoli, jonka ei soisi tulevan esiin turhan usein. Kutsumme erään kollegani kanssa tätä ”Pahaksi kaksoseksi”. Kauhuelokuvien ystävänä minua viehättää ajatus sellaisesta satunnaisia luunpaloja, sotkuisia raajoja ja karvatuppoja sisältävästä siamilaisesta kaksosesta, joka roikkuu mukana selkäpuolella. No, ei hirviöistä sen enempää, mutta minun pimeä puoleni on satavarmasti […]

Suurella osalla on mielikuva siitä, minkälaisen tulevaisuuden haluaisi, jos saisi valita. Usein ajatukseen liittyy jossittelua aiemmista, ehkä vääriksi koetuista valinnoista tai pientä katkeruutta siitä kokemuksesta, ettei valinnanvaraa tai – mahdollisuutta ollut. Kiistaton tosiasia (”de facto”, kuten superärsyttävä tyyppi eräässä paltsussa toisteli) taitaa olla, että enemmän tulee kaduttua niitä tekemättä jättämisiä kuin tekemisiä. Huonoksi osoittautuneista valinnoistakin […]

  Yritän auttaa asiakkaita priorisoimaan itselle tärkeitä asioita arjessaan, ja sitten itse asetan korkeimmalle sijalle yksipuoliset ihmissuhteet ja milloin minkäkin asian murehtimisen. Työnnän pois ihmisen, joka tunnustaa tykkäävänsä ja häärään hulluna niiden perässä, joilta saa puolilämmintä kättä ja pahan mielen. ” (Not so) Recovering people pleaser vauhdissa”, mietin kun juoksen tuntia ennen junan lähtöä kaverille […]

Sinkkuus, yksineläminen, yksinäisyys – kaikki alati kasvavia elämänmuotoja, mutta eivät suinkaan synonyymeja toisilleen. Joskus on tullut toisteltua, että suurin osa ihmisistä elää parisuhteessa tai ainakin kaipaa sellaista, mutta tämän olen jo muuttanut puheissani muotoon suuri osa. Yksin asuvien määrä lähentelee nimittäin jo puolta (n.46 %) suomalaisista, ja itsekin kuulun tähän himpun pienempään puoliskoon väestöstä. Toki […]

Yläasteella luokallani oli kourallinen tyttöjä, joiden lempihuvia oli muun henkisen ja fyysisen väkivallan ohella toisten puheen, ilmeiden ja eleiden matkiminen. Eräänä päivänä he viettivät opettajaa odotellessa aikaa pilkaten luokkatoveriensa nauruääniä. Vaikka olin yleensä heidän lempparikohteensa, pääsin sillä erää pälkähästä sillä, että tytöt totesivat etteivät voi matkia nauruani, koska en naura ikinä. Toteamuksessa oli totta enemmänkin […]

Minä vuonna valmistuin yliopistosta? Ei mitään hajua. Mitä tapahtui vuonna 2018? En kykene muistamaan. En jaksota elämänvaiheita vuosilukujen vaan ihmisten mukaan ja näen ihmiset tuokiokuvina. Aivokapasiteettini ei aina riitä asettelemaan tapahtumia aivan kronologiseen järjestykseen elämänjanalla, mutta mieleni ja kehoni tallentavat varsin laajalti hetkiä tunteineen ja tuoksuineen. * HUOM: kaikki nimet postauksessa muutettu **** Iskee joka kevät […]

Minä nukahdin käsivarsillesi etkä sinä pilkannut minua, kun heräsin omaan pieruuni, luulin sitä tervehdykseksi ja tervehdin takaisin.   – Edith Södermalm (A.Holma- Kauheimmat runot) ♥ Onhan tuota tullut mokailtua – ehkä siis myös elettyä? Rapatessa roiskuu. Kotona kirjassa – blogin ihana nolouspostaus inspiroi miettimään omia häpeän hetkiä vuosien varrelta. Osa vieläkin nolottavia hölmöilyjä liittyy vuorovaikutustilanteisiin […]

Minulla on tapana nähdä (liiaksikin) komiikkaa erilaisissa tilanteissa, ja tragikomedian äärellä oltiin taas taannoisessa kolmen päivän koulutuksessa. Voi hymistelyn määrää, kun parikymmentä ammatikseen ihmisiä kuuntelevaa kokoontui samaan huoneeseen yhteisen asian äärelle! Miten sinä osoitat kuuntelevasi? Jaksatko ylipäätään kuunnella? Katsotko silmiin, tuijotteletko taivaalle, selaatko puhelinta vai nojaudutko intensiivisesti eteenpäin? Äännähteletkö ymmärtäväisesti vai pidätkö pokerinaaman? Ainakin työkseen […]

  Pitkästä parisuhteesta erottuani olen omaksunut suht kivuttomasti (who am I kidding, kolmen vuoden yhtäjaksoisen itkemisen jälkeen) yksinelävän identiteetin. Sellaista ihmistä ei ole näköpiiriin tullut, joka olisi tätä statusta horjuttanut. Ainakin yksin asuminen sopii minulle hyvin! Jos ei kuun kierron kanssa kimpassa kasaantuvaa kroonista unikaverin kaipuuta lasketa, tykkään herätä yksin, katsella leffoja yksin, laittaa ruokaa […]