Tag: roolimallit

Sellaiset tilanteet ja asiat, jotka ulkopuolisen silmin voivat näyttää tyhjän toimittamiselta, ei-minkään tekemiseltä, voivat olla toiselle ihmiselle mielettömiä oivalluksen hetkiä. Epäformaali tapa oppia sattumanvaraisilta näyttävissä tilanteissa on tärkeä taito, joillekin meistä jopa keino selviytyä.   Vanha, tuttu argumentti: ihminen, joka istuu bussissa yksin nenä kiinni älypuhelimen näytössä, ei välttämättä vain skrollaa loputonta tyhjänpäiväisyyksien feediä omassa […]

  Siinä, että pääsee tapaamaan oman esikuvansa, on aina riskinsä. Jokainen toimittaja tietää, että kannattaa yleensä tehdä juttuja itselle vain semikiinnostavista tyypeistä, ettei illuusio säry. Pahinta on, että koskaan ei voi tietää. Olen tuntenut kysymykseni niin pieniksi ja tyhmiksi monen lahjakkaan tyypin edessä, että olen joutunut heittämään heidän levynsä ja kirjansa pois jälkikäteen. Toisaalta olen […]

  Kun hiphopia ajatellaan, sitä ajatellaan useimmiten vain musiikkigenrenä, tai ehkä tanssina, ehkä laajimmillaankin jonkinlaisena sosiaalisen aktivismin muotona. Mutta se on paljon muutakin. Hiphop-tutkimus (engl. Hiphop Studies) on monitieteinen tutkimusala, joka pyrkii tarkastelemaan millaisesta monisyisestä ilmiöstä, jossa edellä mainitut ja monet muut asiat nivoutuvat toisiinsa yhtä monin tavoin kuin on tekijöitä ja tulkitsijoitakin, on kyse. Se saa […]

I’ve had enough I’m sick of seeing and touchingBoth sides of thingsSick of being the damn bridge for everybody—I do more translatingThan the Gawdamn U.N. -ote Donna Kate Rushinin runosta “This Bridge Called my Back” (1981)   Runo on kirjoitettu kaukana täältä ja kauan ennen syntymääni tähän maahan, mutta juuri mikään ei ole muuttunut. Viimeksi […]

Liekki syttyy kolmen minan kohdalla: I think that what our society teaches young girls, and I think it’s also something that’s quite difficult for even older women and self-professed feminists to shrug off, is that idea that likability is an essential part of you, of the space you occupy in the world, that you’re supposed […]

I think of this whenever someone says to me, ”Jerry Lewis says women aren’t funny,” or ”Christopher Hitchens says women aren’t funny,” or ”Rick Fenderman says women aren’t funny…. Do you have anything to say to that?” Yes. We don’t fucking care if you like it. I don’t say it out loud, of course, because […]

  (Kaikki postauksen kuvat ovat parin viimeisen päivän ajalta some-fiideistäni.)   ”Ai onks noi sun broidin vai poikaystävän?” saattaa eräskin suomiräppäri kysyä nähtyään ystäväni vinyylilevykokoelman. ”No, sano sit sun top kolme lempiräppäriä?” saattaa toinen testata, kun kerron, että pidän rap-musiikista. ”Tiedätsä muka kuka tuotti Illmaticin?” ”Tiesitsä, että sä oot vähän niinku Ashanti.” Jokainen joka tuntee […]

(Molemmat rotsit Goodsville Second Hand / Hiukset ja kuvat Susanna, Healthyhair Finland)   Ensimmäinen ruskea suomalaistyttö, jonka koskaan olen tietoisesti tavannut, on pikkusiskoni Sarah. Hän on maailman ihanin, mutta olen hänen kanssaan kaikesta eri mieltä. Jopa siitä, että hän on maailman ihanin. Paitsi siitä, että Hanna Montazami on upea, Houston-räppi tärkeää ja että hänen omistamansa, keskiviikkona […]

Jumala yksin tietää, kuinka paljon minä pidän esseistä. Jos kirjan kannessa lukee kursiivilla Essays, minä olen turvassa. Minulla on jotain mitä odottaa. Jotain mistä etsiä pelastusta. Jotain mistä puhua. Minä olen aina pitänyt esseistä. Lukion filosofiantunnin DIY-esseistä, joiden otsikoksi annettiin sellaisia läjiä kuin ”mikä on pahuus”; esseistä, joissa joku kertoo itsestään piiloutuen samalla vähän pissakakkahuumorin […]

Mikään ei ole itsestäänselvää. Mikään ei ole sitä miltä se näyttää. Historia ei ala minusta. Historia ei ala minusta. Historia ei ala minusta. Esimerkki: Skandinavialla ja Afroamerikalla on yhteinen historia, joka menee paljon, paljon kauemmas kuin Tavastian räppibileet 90-luvun lopulla. Kertoisin siitä teille ihan tosi mielelläni enemmän, mutta en tiedä siitä mitään. Miksi? Koska sitä […]