Lokakuu on nyt puolessa välissä. Syksy on ollut mielestäni kaunis – olen monena aamuna ihastellut töihin mennessäni värikästä luontoa. Erityisesti punertavan keltaiset vaahterapuut ovat olleet mieleenpainuva näky. Olen käynyt myös muutamana iltana ihastelemassa auringonlaskua. Esimerkiksi viime viikolla olin kuvaamassa Tuusulan Kellokoskella juuri ennen kun tuli pimeää. Oli viileää ja hiljaista – kävi vain pieni tuulenvire. Hämärtyvissä syysilloissa on kyllä todella sitä jotain. Jotain niin rauhoittavaa ja tunnelmallista.

Tänä syksynä olen ollut monella tavalla kiireinen. Olen itse luonut itselleni liian tiukkoja aikatauluja varsinkin töiden suhteen. Olen yrittänyt laittaa jokaisesta palkasta tietyn summan säästötilille, jotta pääsisin lähemmäksi tavoitetta mahdollisesta omasta talosta. Välillä olenkin ollut todella poikki. Ja olen myös potenut siitä huonoa omaatuntoa, että olen kahminut töitä (jossain määrin) laiminlyöden omaa terveyttäni. Mutta tämän kiireisen viikon jälkeen pidänkin viikon loman. Menen Tobiaksen kanssa käymään vanhempieni luona. Aion ottaa kuvia, käydä luontoretkillä pojan kanssa ja menenpä myös parin tunnin ratsastusvaellukselle. Ihanaa päästä jälleen hepan selkään! Tarkoitus on myös katsoa Netflixistä loppuun pari aloittamaani sarjaa (mm.Ratched on ollut tosi jännä) ja lukea appiukkoni lainaama Oliver Sacksin kirja nimeltään Mies joka luuli vaimoaan hatuksi. Ja toki myös kirjoittaa nyt hiukan useammin tänne blogin puolelle.

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille. Palataan pian jälleen asiaan ❤️