Tag: lapsen menetys

Kävin pari iltaa sitten viemässä pojan haudalle kynttilät, kranssin ja jouluisen enkelikoristeen. Mukana olivat mieheni ja Tobias. Tobias kipitteli reippaasti isoveljen haudalle ja bongasi heti tuttuun tapaan Lennin autot, jotka  veli on saanut syntymäpäivälahjoiksi. Sytytimme ensin yhdessä kynttilät kahteen lyhtyyn. Mustan lyhdyn on ostanut äitini tammikuussa -17, kun Lenni haudattiin. Toisen, vaalean, lyhdyn on puolestaan […]

Lähipiirissäni on viime aikoina ollut lukuisia ihania vauvauutisia, sillä moni ystäväni saa ensi keväänä lapsen. Olen heidän puolestaan aidosti onnellinen ja iloinen. Keskustelimme eilen tuttuun tapaan mm. odotuksesta, jatkuvasta väsymyksestä ja lähestyvistä rakenneultrista. Tykkään jutella näihin liittyvistä asioista, vaikka en itse olekaan enää ollut pitkään aikaan raskaana. Minulta löytyy sympatiaa esimerkiksi raskauspahoinvointia poteville kavereilleni, sillä […]

Meidän esikoispojan kuoleman jälkeen elämä muuttui täysin niin fyysisesti kuin henkisesti. Ja monella eri tavoin. Omat arvomaailmat ovat muuttuneet paljon – esimerkiksi raha ei enää nykyään minun arvojärjestyksessä kovin korkealle kohoa.  Myöskin suhtautuminen jokapäiväiseen arkeen ja lapsenhoitoon on kokenut kolauksen. Yritän elää hetkessä, sillä ikinä ei tiedä miten kauan meille on suotu aikaa. Olen myös […]

Juttelin eilen erään naisen kanssa, joka oli menettänyt tyttärensä ihan vähän aikaa sitten. Syynä oli sama sairaus johon meidänkin poikamme kuoli. Keskustelumme oli lämmin. Koin, että vastapuoli tiesi tasan tarkkaan kuinka helvetillisestä sairaudesta on kyse, ja miltä tuntuu kun mitään ei ole enää tehtävissä. Toki on surullista, että ylipäätään jouduimme tällaisia asioita käymään läpi. Mieluummin […]

Meidän poika syntyi 2.9.2016 puoli seitsemältä illalla. Tuolloin oli lämmin ja aurinkoinen syysilta. Pieni poika teki minut ja mieheni niin onnelliseksi 🙂  Tänään tuo poika täyttää kolme vuotta. On välillä vaikeaa kuvitella miltä hän tänään näyttäisi. Usein minusta tuntuu, että poika on minulle ikuisesti pieni, nelikuukautinen vauva. Vaikka surutyössä on menty paljonkin eteenpäin, niin syntymä- […]

Minä muistan pojan syntymän ja kuoleman. Muistan Jorvin sairaalan leikkaussalin ja muistan ne kauheat kivut sektion jälkeen. Muistan kun mieheni vei minut pyörätuolilla katsomaan pientä, alle kahden kilon painavaa poikaamme. Hän oli niin pieni ja hauras. Muistan arjen kotona – sen suuren ilon kasvamisesta ja kehittymisestä. Muistan keskoskontrollit sairaalassa. Muistan yölliset heräämiset ja maitoallergian. Muistan […]

Eräänä kesä-iltana kävelylenkin jälkeen istuin kahvilla ystäväni kanssa, jolloin hän kysyi miten olen jaksanut. Mitä minulle kuuluu ja miten olen löytänyt voimia arkeen lapsen kuoleman ja pikkuveljen vauvavuoden jälkeen. Tuo kysymys oli kieltämättä ihanin pitkään aikaan. Minulta ei ole vähään aikaan kysytty mitä minulle oikeasti kuuluu. Toki keskustelemme läheisten ystävieni kanssa kuulumisista ja menoista ja tapahtuneista asioista […]

Tuntuu siltä, että katkeruus nostaa jälleen päätään. Inhoan sitä tunnetta. Ehkä pahin katkeruuden kausi oli noin kolme – neljä kuukautta pojan kuolemasta. Reilut kaksi vuotta sitten siis. En pystynyt tuolloin näkemään esimerkiksi perheellisiä ystäviäni pitkään aikaan, sillä olin katkera. Ja helvetin kateellinen. Miksi muut saivat elää elämää lapsiensa kanssa mutta minä en? Miksi minä jouduin […]

Poikamme täyttää pian vuoden. Lähes koko vuoden olen ajatellut, että poika luultavasti kuolee, ellen minä ole häntä hoitamassa. Aika hurja ajatus. Ja myöskin äärimmäisen stressaava ajatus. En oikein edes tiedä mistä tämä on päähäni tullut.  Olen nyt tietoisesti ryhtynyt harjoittelemaan vastuun antamista myös toisille – lähinnä miehelleni. Myös mummolle ja ukille. Eilen sain lähes kolme […]