Tag: suru

Meidän esikoispojan kuoleman jälkeen elämä muuttui täysin niin fyysisesti kuin henkisesti. Ja monella eri tavoin. Omat arvomaailmat ovat muuttuneet paljon – esimerkiksi raha ei enää nykyään minun arvojärjestyksessä kovin korkealle kohoa.  Myöskin suhtautuminen jokapäiväiseen arkeen ja lapsenhoitoon on kokenut kolauksen. Yritän elää hetkessä, sillä ikinä ei tiedä miten kauan meille on suotu aikaa. Olen myös […]

Juttelin eilen erään naisen kanssa, joka oli menettänyt tyttärensä ihan vähän aikaa sitten. Syynä oli sama sairaus johon meidänkin poikamme kuoli. Keskustelumme oli lämmin. Koin, että vastapuoli tiesi tasan tarkkaan kuinka helvetillisestä sairaudesta on kyse, ja miltä tuntuu kun mitään ei ole enää tehtävissä. Toki on surullista, että ylipäätään jouduimme tällaisia asioita käymään läpi. Mieluummin […]

Meidän poika syntyi 2.9.2016 puoli seitsemältä illalla. Tuolloin oli lämmin ja aurinkoinen syysilta. Pieni poika teki minut ja mieheni niin onnelliseksi 🙂  Tänään tuo poika täyttää kolme vuotta. On välillä vaikeaa kuvitella miltä hän tänään näyttäisi. Usein minusta tuntuu, että poika on minulle ikuisesti pieni, nelikuukautinen vauva. Vaikka surutyössä on menty paljonkin eteenpäin, niin syntymä- […]

Minä muistan pojan syntymän ja kuoleman. Muistan Jorvin sairaalan leikkaussalin ja muistan ne kauheat kivut sektion jälkeen. Muistan kun mieheni vei minut pyörätuolilla katsomaan pientä, alle kahden kilon painavaa poikaamme. Hän oli niin pieni ja hauras. Muistan arjen kotona – sen suuren ilon kasvamisesta ja kehittymisestä. Muistan keskoskontrollit sairaalassa. Muistan yölliset heräämiset ja maitoallergian. Muistan […]

Muistan ensimmäisen äitienpäivän. Sitä vietettiin toukokuussa 2017. Olin tammikuussa kohdannut elämäni suurimman tragedian ja pitänyt poikaani viimeistä kertaa sylissäni. Toukokuussa tapahtuneesta oli kulunut neljä kuukautta. Muistan kuinka ensimmäinen äitienpäivä oli täynnä surun ja vihan tunteita. Pyysin silloin miestäni ja perhettäni olemaan muistamatta minua. Ei kukkia, ei korttia, ei edes äitienpäivätoivotuksia. Olin niin järkyttävän vihainen. Ensimmäinen […]