Tänään en jaksa olla superihminen

”Sinä olet kyllä superihminen, kun olet noin hienosti selvinnyt  isosta menetyksestä, ja jaksat touhuta niin paljon!”

Sain vähän aikaa sitten viestin lapsuuden kaveriltani. Mietiskelin pitkään mitä vastata. Lopulta taisin todeta, että on päiviä jolloin tunnen jaksavani mennä vaikka läpi harmaan kiven, ja on päiviä jolloin olen aivan jotain muuta. Viesti oli toki tarkoitettu ilahduttamaan ja tsemppaamaan minua. Kiittelinkin kaveriani siitä, että hän uskoo minuun. Että hän näkee minut vahvana. Ulospäin annankin usein kuvan, että jaksan melkein mitä vaan. Liikkua, hoitaa lasta, käydä töissä (vaikkakin osa-aikaisesti), harrastaa, käydä lapsen haudalla, jne. Varsinkin somessa tulee helposti annettua kuva, jossa suorittaa. Mutta tiedättekö mitä? Tänään en jaksa olla  se suorittava ja jaksava äiti.

Tänään minua ärsyttää, että vaikka elämä on kohdellut meidän perhettä rankalla kädellä, arki kuitenkin jatkuu normaalisti. Vaikka meidän poika on haudassa. En jaksaisi  tällä hetkellä miettiä raha-asioita enkä työjuttuja yhtään.  Tänään minua väsyttää, sillä Tobias on kuumeessa, ja näin huonojen yöunien jälkeen mieleni kehittelee kauhuskenaarioita. Viime yönä poika nukkui minun ja mieheni välissä, sillä halusin olla lähellä ja valmiudessa, jos jotain pahaa tapahtuu. Tuntuu välillä niin turhauttavalta elää traumoja läpi uudelleen ja uudelleen. Olen taas se (yli)pelkäävä ihminen.  Lupaisipa joku minulle että tämä poika saa elää!

Tänään olen miettinyt myös paljon sitä, että miten kauan kroppa ja mieli kestää tätä stressin määrää. Olen esimerkiksi saanut nyt alkuvuonna luultavasti enemmän paniikkikohtauksia kuin viime vuonna yhteensä. Tammikuussa kuvioissa oli myös rytmihäiriöitä, jotka pelästyttivät minut todella pahasti. Siitä huolimatta, vaikka olen kovasti tehnyt muutoksia arjessa, jotta saisin lepoa ja omaa aikaa.

Jospa tänään olisi minun vapaapäivä urheudesta, sinnikkyydestä, suorittamisesta ja siitä ajatuksesta, että minun pitää jaksaa. Sallisin itselleni, tai edes yrittäisin, vain olla kaikkine tunteineni, sillä tänään olen todella väsynyt. Tänään en ole superihminen, vaan ihan tavallinen ja haavoittuvainen ihminen, joka koettaa saada elämän palasia pikkuhiljaa takaisin kasaan.

Kommentit (2)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *