Ahdistava bussikuski

Heti aluksi haluan sanoa, että monet bussikuskit ovat tosi ihania! Työ on varmasti yksi raskaimmista ja sympatiani ovat lähes aina bussikuskien puolella. Mutta valitettavasti myös tässä ammattikunnassa tapaa niitä ahdistavia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin, rikkovat ammattietiikkaa ja pilaavat hyvienkin kuskien maineen.

Viime viikolla näin bussin tulevan pysäkille. Juoksin siihen punaisia päin, koska autoja ei tullut mistään (tiedän, rikoin liikennesääntöjä) ja kerkesinkin hyvin ovelle ennen kuin edessäni jonottava asiakas oli edes bussin sisällä. Kun tuli minun vuoroni mennä sisälle bussikuski jätti minut oven väliin. Hetken ajattelin kyseessä olevan vahingon kunnes kuski sanoi minulle ”menit sitten punaisia päin”. Leimattua korttini jatkoin matkaa istumaan kunnes päätinkin kääntyä takaisin. Sanoin, että vaikka meninkin punaisia päin, se ei oikeuta häntä jättämään minua tahallaan oven väliin. Menin istumaan keskiosaan bussia kuskin hokiessa liikennerikkomustani kovaan ääneen kaikkien kuullen. Hän kertoi myös, kuinka vain jo valmiiksi bussipysäkillä odottavat pysähtymismerkkiä näyttävät ihmiset ovat oikeutettuja tulemaan bussiin sisälle. Toistin sen mitä jo kerran sanoin ja lukitsin korvani kuskin puheelta joka muistutti lapsen läksyttämistä. Mikä sekin on helvetin törkeää ja asiaankuulumatonta. Kuitenkin bussilla matkustaessa käyttäydyn aina hyvin, eikä kenenkään bussin ulkopuolinen elämä kuulu kuskille, jonka ainoa tehtävä on toimia asiakaspalvelutyössä kuljettaen minut paikasta toiseen. Kun sitten yritin jäädä bussista pysäkilläni pois, kuski ei pysähtynytkään vaan jatkoi matkaa. Huusin hänet pysähtymään, jolloin hän sanoi anteeksi ja jarrutti niin kovaa että melkein kaaduin. Kävellessäni kotiin olin ahdistunut ja itkuinen. Koin, että minua oli kohdeltu todella väärin. Illalla kirjoitin valituksen, koska kuski oli selkeästi tehnyt ammattirikkeen.

Parin päivän kuluttua sain viestin, jossa pahoiteltiin tapahtunutta ja kerrottiin, kuinka valitus välitetään kuskin esimiehelle. Viestin jälkeen jäi aika outo olo. Olen aika varma, että esimies keskustelee kuskin kanssa, kuski vähättelee tai kieltää tapahtuneen ja asia on siinä. Kuski jatkaa ammatissaan toimien miten haluaa toimia. Olisin toivonut jotakin ”konkreettisempaa sovitusta”, koska tapahtunut jätti selkeästi trauman. Tapahtuneesta on jo melkein viikko ja jokaisena päivänä pelkään odottaessani bussia. Pelkään näkeväni tämän kuskin uudelleen, pelkään ettei hän ota minua kyytiin tai käyttää muulla tavalla valtaansa väärin (kostaa valituksen). Olen tosi herkkä ihminen ja tällainen saattaa ahdistaa kuukausia.

Uskon, että bussikuskit saavat ihan hirveästi myös aiheettomia valituksia ja kaikkiin onkin hankala reagoida. Olisi kuitenkin tosi mielenkiintoista kuulla ikävistä tapahtumista ja siitä, onko uhreille ollut valituksesta mitään hyötyä? Esimerkiksi kerran ostin rikkinäisen tiskiharjan ja valitin siitä, sain tilalle perunankuorijan! Kyllä Nysseltäkin toivoisi vähän parempaa palvelua. 

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Ajattelin tänään

Miksi minusta tuli tällainen?

(tämän tekstin kirjoittaminen muuten toimi tosi hyvin terapiana ja voin nyt jo paljon paremmin 🙂

20181224_220454.jpg

Ei olisi kuvan 6-vuotias minä ymmärtänyt yhtään siitä, millaista elämää nyt elän. Eipä olisi kiinnostanutkaan. Olin päiväkodissa tytöistä pisin. Olin aika kova määräilemään ja pomottamaan. Olin myös tarhantätien keskuudessa pidetty. Olin suora ja tosi söpö. Olin menossa ensimmäiselle luokalle ja tunsin itseni isoksi. En miettinyt huomista. Päiväkodin paras ystävä tulisi samaan kouluun.

Mutta eipä sitten tullutkaan. Äiti leikkasi minulle ruman lyhyen tukan. Olin ässävikainen ja vähän erilainen. Syitä kiusaamiseen löytyy aina. Siitä lähtien elämä ei enää ollutkaan vain ihanaa ja huoletonta.

Mietin. Olen kuvassa. Se olen minä. Minä olen tässä. Ja olen muuten taas ollut monta päivää tosi ahdistunut. Kun näen ihmisiä, ahdistus yleensä katoaa. Mutta yksin ollessa on hankalaa. Tämä masennus ulottuu kaikkialle minussa. Se aiheuttaa pelkoa elämän eri sektoreilla: rakkaus, työ, ihmissuhteet, minäkuva. Lamaannun. Olen yksin kotona ja lamaannun. En pysty keskittymään yhtään mihinkään ja vain soimaan itseäni, kuinka laiska ja tylsä olen. Nyt kirjoitan tätä tekstiä ja olen varma että tämä on huono. En osaa kirjoittaa. En osaa keskittää ajatuksiani tähän aiheeseen. Onko tästä tekstistä mitään hyötyä? Olen muuten myös ilkeä ihminen!

Mua väsyttää olla minä. Mua tukehduttaa olla niin usein niin huono, niin turha, tyhmä ja ruma, niin lapsellinen. Kun jatkuvasti vaan haukun itseäni, enkä pysty näkemään hyvää. Olen läpinäkyvä, ei ole yllätyksiä.

Ei kai tässä muuta kuin että vihaan masennusta tai ahdistusta tai mikä vittu nyt onkaan.

 

Lue myös:

Särkynyt ystävä

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Mieli