Ihan tavallinen tiistai
Kylläpä nukuinkin hyvin tänään. Heräsin virtsaamisen tarpeeseen klo 15 aikaan ennen herätyskelloa. Ja kyllä nälkäkin jo vähän alkoi olla. Nyt tekee mieli olla tekemättä mitään sen ihmeellisempää. Kuuntelen radiota ja värittelin. Rentouttavaa.
Haluan kuitenkin aina kirjoittaa vähän edes jotain tänne blogiin. Ja tekstinhän ei tosiaan tarvitse olla yhtään tämän parempaa tai ihmeellisempää. Kun kirjoittaa omasta elämästään niin kyllä se teksti sitten aina tulee kirjoitettua kulloisenkin hetken fiiliksellä. Enkä koe tarvetta yrittää olla yhtään sen parempi kuin olen.
Vielä yksi yö valvottavana ja sitten on taas kaksi vapaata. Omaa aikaa siis tiedossa. Ja siitä tosiaan kannattaakin nauttia. Vapaitten jälkeen minulla nimittäin on neljä iltavuoroa putkeen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että minulla ei ole juurikaan omaa aikaa. Ainoa hyvä puoli iltavuoroissa on se, että saa nukkua aamulla vähän pidempään. Minulle siis töihin iltavuoroon meno ei tässä elämänvaiheessa todellakaan vastaa käsitystäni siitä, mitä on oma aika. Oman ajan käsitekin siis vaihtelee ihan sen mukaan, millainen elämäntilanne milloinkin on. Hassua!
Nyt en kirjoittele pidempään niin ehdin vähän jumpatakin ennen lounasta. Nähdään taas!
-Sanna-
Kuva on Pixabaysta!
Ajattelin luettuani postauksesi näin, mitä mieltä olet Afganistanin tilanteesta? Siellä ei varmaan mietitä omia aikoja, miten olisi sitä ihan ”omaa aikaa”.
No se paikka on toki kovin kaukana meidän maastamme. Heillä on tietty nämä suuret omat vaikeutensa. Miten esim. naiset saavat elää sitä ”omaa aikaansa”, kun on kyse heidän koko tulevaisuudestaan.
Toivoisin Sanna, että vastaisit joskus myös ehkä hankaliin kommentteihinkin. Et sitä yleensä tee. Mieluummin loukkaannut, jos eivät mene ihan sinun mieltymystesi mukaisesti?
Olin nyt aika suorasanainen, sorry!
Eikös elämä ole omaa aikaa? Sinullahan ei muuta ole kuin omaa aikaa. Käyt työssä ja sen ohella sinulla ei esimerkiksi ole lasta eikä lammasta hoidettavana. Ei harrastuksiin kuljetusta, ei vanhusten asioiden hoitoa – ei mitään, jos kirjoituksiasi osaan tulkita. Et paljoa kotoasi poistu kauppaa lukuunottamatta. Muistan omasta kolmivuorotyön ajastani sen, että nautin iltavuorojen suomasta vapaasta aamusta, joka oli mitä mainioin asioiden hoitamista varten, kävin myös uimassa, kuntosalilla, lenkillä, siivoilin, kävin kaupassa. Ihan omalla ajalla.
Eija, miten voit? En tunne sinua etkä sinä tunne minua, mutta olen tunnistanut kirjoituksiasi TS mielipidepalstalta ja ihmettelen kovin agressiivista sävyäsi, ehkä se ei ole ollut tarkoituksesi? Haethan tarvittaessa apua omaan jaksamiseesi, ei tämän blogin pitäjän oman ajan viettäminen voi olla noin kivuliasta muille. Tämänpäiväiseen TS mielipide/lehtijuttuun viitaten, ei meillä kenelläkään ole enää omalääkäreitä saatavilla, hyvä jos edes jollekin lääkärille pääsee. Haethan jotakin kautta tukea ja apua omaan jaksamiseesi.
Sannalle kiitos, pidän kovasti päiväkirjamaisesta blogistasi ja arkesi kuvauksista!
Kiitos viestistäsi. Minä voin ihan hyvin. Blogimaailmassa itse kukin tulee ajoin väärin tulkituksi. Kasvotusten ei sellaista yleensä tapahdu. Mitä tulee mielipidekirjoutuksiini, joihin viittasit, niiden suhteen mielelläni jatkan keskustelua kansssasi muualla kuin täällä Sannan kommenteissa.