Illan hiljainen hetki

Tuntuu kivalta taas neljän iltavuoron jälkeen, kun on saanut olla illan vapaalla. Väsymys painaa aina illasta aamuun vuoron jälkeen. Ja ajatus ei ole kirkkaimmillaan. Ei varmaan muillakaan ole sen kirkkaampaa.

Vielä yksi työpäivä ja sitten saa vähän huilia. Odotan jo vapaata. Tämä tietty ihan normaalia, kun normityöviikko jo tehtynä. Moni ei tätä jaksaisi. Eikä tietty tarvitsekaan. Mutta minä olenkin saanut lapsuudessani sen mallin, että töitä painetaan urakalla silloin, kun niitä on. Ja myös sen, että jos tahti hidastuu niin niin hiipuvat työtkin. Ehkä jonkinasteista työnarkomaniaa havaittavissa.

Näin illan hiljaisuudessa sitä miettii, että onko minulla oikeasti juuri sellainen elämä kuin haluan. Tähän vastaan, että ei kyllä täysin. Olen tehnyt elämässäni paljon asioita vain, koska olen kokenut, että minulla ei ole vaihtoehtoja. Minun on vaan pitänyt sietää ja jaksaa, jotta olen muka saanut sitten parempaa elämää. Ja kyllä on ollutkin kaikkea vähemmän kivaa asiaa elämäni polulla. Tietty kivoja ja hyviäkin juttuja. No, näin on ollut varmasti monella muullakin.

Eniten harmittaa tällä hetkellä se, että koen usein saavani muiden vihaa osakseni. Ihan niin kuin minun olemassaoloni jotenkin olisi muilta pois. Sinä, joka vihaat minua niin, mitä kuvittelet elämäsi olevan sitten, jos minä lähden. Voin kertoa, että ei kyllä muutu yhtään miksikään. Ihan on sairautta se sinun vihasi.

Mutta nyt taas menenkin tästä hammaspesuille ja nukkumaan. Uni tuo paremman mielen.

Hyvää yötä ja nähdään!

-Sanna-

hyvinvointi ajattelin-tanaan mieli oma-elama
Kommentit (4)
  1. Samoilla linjoilla aiempien kommentoijien kanssa. Viha ei ole sitä, että antaa eriäviä mielipiteitä. Töiden suhteen on varmasti monia, jotka ei jaksaisi, mutta myös monia, jotka joutuvat tekemään paljon enemmän ja rankempaakin työtä. Pienyrittäjillä esimerkiksi työviikko ei useinkaan jää siihen mitä palkkatyössä on totuttu lomista puhumattakaan. Oma työni edellyttää osaamisen kehittämistä myös vapaa-ajalla, mutta en osaa siitä olla katkera, kun en tiedä muusta. Onnellinen saadessani tehdä työtä, kun terveyttä riittää.

  2. eläkemamma
    26.8.2021, 11:07

    Hei Sanna! Kyllä yleensä ihmisen pitää tehdä työtä tässä elämässä selvitäkseen kaikista normaaleista menoista. Myöskin luulen, että me kaikki olemme saaneet arkielämässä myös negatiivisuutta osaksemme. Et ole mikään poikkeus siinäkään. Miten itse suhtaudut tähän kaikkeen, pidätkö esim. tähän blogiin tulevaa mahdollista arvostelua vihana itseäsi kohtaan?

    Oletko kenties hieman masentunut? Ole iloinen siitä, että teet työtä, jossa on useampikin vapaapäivä peräkkäin. Itse tein aikoinaan työelämässä vuorotyötä ja iloitsin niistä vapaapäivistä. En olisi jaksanut tavallista esim. aamuvuoroa 5 päivää viikossa.
    En usko, että sinua vihataan, vaikka olet saanutkin negatiivista palautetta osaksesi tässä blogissa! Myöskin olet saanut positiivista viestintää.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *