Tänään on vietetty kansainvälistä lukutaitopäivää. Minulle lukemaan oppiminen oli todella merkittävä elämäntapahtuma. Olen pienestä pitäen nauttinut kirjoista. Ensin katsellen ja kuunnellen, kun minulle luetaan. Saatoin katsella samat kirjat moneen kertaan läpi. Kävimme myös kirjastosta lainaamassa uusia kirjoja luettavaksi. Osasin hieman lukea ennen kouluunmenoa ja sujuvaa lukeminen oli jo ennen joulua. Aloinkin sitten lukea kaikkea.

Lukutaitoni kehittyi hyvin, koska minua kannustettiin lukemaan kirjoja. Sain niitä lahjaksi ja minua käytettiin kirjastossa. Luin myös paljon erilaisia aikakausilehtiä, mitä esim. isovanhempieni luona oli paljon. Minun tuli myös luettua ääneen kirjoja sisaruksilleni. Tarjouduin lukemaan heille myös tekstitettyjä lastenohjelmia, mutta tästä he eivät tykänneet. Kertoivat ymmärtävänsä muutenkin ihan hyvin, mitä tv:ssä tapahtui.

Kyllä olisi elämä ihan erilaista tällä hetkellä, jos en osaisi lukea. Ei olisi kyllä tätä blogiakaan olemassa. Kirjoittaminen on myös ollut minulle tärkeää. Jo alle kouluikäisenä olen pitänyt päiväkirjaa, johon olen piirtänyt päivän tapahtumia ja on niissä jotain alkeellista kirjoitustakin. Että ei ole tämä uusi juttu minulle.

Omien lasteni kohdalla olen kaikin tavoin kannustanut heitä aina lukemaan. Luin heille paljon kirjoja, kun olivat pieniä. Esikoinen halusi oppia lukemaan 5-vuotiaana ja kyllä sen taidon sitten oppikin. Kuopus ei pitänyt kiirettä asian kanssa, mutta oppi ajallaan. Koulu on molemmilla sujunut aina hyvin ja kumpikin opiskelee tällä hetkellä yliopistossa. Tavoitteena edetä tohtoriopintoihin asti. Olisipa minullakin yhtä paljon kunnianhimoa kuin heillä.

Itselläni ajatuksissa myös alkaa vielä opiskella jotain, ehkäpä sellaista mihin tarvitaan sairaanhoitajan tutkinto pohjalle. Aikaa minulla ainakin on tällä hetkellä enemmän kuin aiemmissa elämänvaiheissani. Ehkä tämä asia vielä jopa tulee tapahtumaan.

Sitä odotellessa kuuntelen kirjoja ja luen paljon kaikkea muutakin. Ja ennen kaikkea kirjoitan ainakin tätä blogia. Tämä tuo minulle hyvää oloa ja iloa elämään. Se on tärkeintä. Ei niinkään raha. Rahaa en tällä hetkellä saa.

Nähdään taas huomenna!

-Sanna-