Viime yönä heräsin taas klo 5 aikaan hikoilemaan. Juodakaan ei voinut, kun minulla oli klo 9.50 aika varattuna labraan ravinnotta kokeisiin. Minulta mitattiin vielä toisen kerran sokeriarvoja, sillä kesäkuussa otetuissa labroissa sokerit olivat aavistuksen verran koholla. Nyt paastoarvo oli laskenut hieman ja toista arvoa en saanut tekstiviestinä. Mutta siis mitään lääkityksiä ei tulla aloittamaan, sillä tilanteeni ei ole niin huono. Uskon pystyväni vaikuttamaan siihen ettei lääkityksiä tulekaan viettämällä jatkossa vähemmän makeaa elämää.

Mutta taipumusta verensokerin kohoamiseen on. Tämä tieto ei ole minulle uusi, sillä 20 vuotta sitten minulla oli raskauden aikana raskausajan diabetes ja sitä hoidin ruokavaliolla. Kyllä laskinkin hiilarit tarkasti. Pelkäsin näes, että vauva kasvaa ihan liian isoksi enkä pysty häntä sitten synnyttämään helposti. Paino putosi tuon raskauden aikana 14 kg. Ja vauvakin painoi syntyessään 4 230 g, joten oli saanut ruokaa kuitenkin. Synnytyksen helppoutta en jaksa alkaa nyt käydä läpi. Sanotaan näin, että se oli sitten lopulta käynnistettynä räjähtävä ja nopea. Ja on jäänyt viimeiseksi synnytykseksi.

Elokuussa menen diabetesneuvontaan. Saan siis ruokavalion ja varmastikin kannattaa mennä liikuntaohjaukseen. Elokuussa on jo viileämpää, ainakin yöt. Silloin jaksaa varmasti paremmin laskea hiilareita ja aktivoitua liikunnan suhteen. Ja siis kyllä nytkin yritän olla syömättä liikaa makeaa. Aina kuitenkin joskus välillä vähän jotakin. Mutta ei joka päivä.

Tänään kävin pitkästä aikaa kirpputorillakin. Kyllä sieltä aina tasaisesti jotain ostetaan. Ja taas vein vähän jotain lisää myytävää sinne. Legoja en kuitenkaan vielä. Niitten myyminen täytyy suunnitella tarkemmin. Ehkä voisi laittaa Torille ilmoituksen. Katsotaan!

Nyt voisi katsoa vielä vähän Youngeria ja sitten mennä nukkumaan. Huomenna pääsen taas uimaankin. Sitä olen odottanut jo. Hyvää yötä ja nähdään taas!

-Sanna-