Mahdollisesti lisääntyvät rajoitukset ahdistavat minua

Tänään ensimmäisenä uutissivustoilla on esim. tämä Ylen uutinen. Minua alkaa ahdistaa tämmöisten lukeminen, kun onhan se selvä, että tämä tietää taas lisää rajoituksia elämään. Minä vietän jo nyt aikaa paljon kotona. Enkä oikein edes uskalla käydä vanhempieni luona, kun pelkään riskiryhmään kuuluvan isäni saavan minulta koronan. Pelkään myös, että joudun pitämään pidempää taukoa miesystäväni tapaamisesta. Tulee kova ikävä, jos en häntä saa tavata.

Töissä jatkuu varautuminen ja poikkeusolot. Jatkuva maskin käyttö väsyttää ja siksi onkin hyvä, että minulla on kohta melkein kolme viikkoa lomaa. Ihanaa maskitonta elämää. Tätä koronavirus elämää on jatkunut nyt melkein vuoden. Viime vuoden tammikuussa olin miesystävän kanssa lomalla Espanjassa. Silloin muistan seuranneeni uutisia Kiinan koronavirustilanteesta. En todellakaan siinä vaiheessa uskonut, että Suomeenkin vielä tulee poikkeusolotilanne. En uskonut viruksen leviävän niin tehokkaasti Eurooppaan ja jopa Suomeen. Elämä on jotenkin ihan eri nyt kuin silloin.

Mutta eipä tässä nyt auta mennä kuin päivä kerrallaan eteenpäin. Saapi nähdä, mitä kevät tuo tullessaan. Sen näkee tosiaan vasta sitten.

Tämän hetken fiilis on ehkä hieman ahdistunut, mutta siis ihan positiivinen tunne on tulevasta.

Nähdään!

-Sanna-

 

Kuva on Pixabaysta!

Puheenaiheet Mieli Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Tiistain ajatuksia

Tänään en ole tehnyt mitään sen ihmeellisempää kuin katselin useamman jakson the Crownia ja aloitin kutomaan itselleni villasukkia. Yllä olevassa kuvassa on pojalle ompelemani jättisukat. Sukan kutominen on muuten ihan helppoa, mutta kantapää on hieman vaikea. Minulle tulee siinä aina jossain kohtaa joku virhe. Joko ajattelu-tai laskuvirhe. Mutta enköhän minä tekemällä harjaannu kutomaan täydellisiä sukkia. Harjoittelen nyt aluksi tekemällä useat perussukat niin sitten voin jossain vaiheessa siirtyä vaikeampiin kuviollisiin sukkiin.

Tein tänään myös ison satsin makaronilaatikkoa. Hyvin pärjään perjantain palkkapäivään asti. Mun ihana miesystävä kyseli, että onko mulla tarpeeksi rahaa. Olisi voinut lainata. Mutta onneksi ei tarvitse sillä minä osaan laskea rahani niin, että ne riittävät juuri ja juuri aina seuraavaan palkkapäivään asti. Näin olen mennyt eteenpäin koko aikuisikäni ajan. Paitsi välillä olen elänyt leväperäisemmin, mutta eihän semmoinen nyt ikuisesti voi jatkua. Valitettavasti näin se vaan on.

Ihanaa, kun loma kohta alkaa. Omaa aikaa ja treffit tiedossa. Uskon, että loman aikana pääsen jo eteenpäin muuttoasioissa. Siis, että poika saa asunnon ja minä voin laittaa pienemmän asunnon hakuun. Voihan olla, että lomasta tuleekin oikein muuttoloma. Jännitystä siis ilmassa sen asian suhteen.

Nähdään!

-Sanna-

Hyvinvointi Oma elämä Mieli Ajattelin tänään