Tänä vuonna blogissa on luvassa joka viikolle ainakin yksi itsetutkiskelupostaus. Toivon, että sinäkin pohdit tämän luettuasi näitä asioita omalla kohdallasi. Se tekee hyvää sinulle niin kuin minullekin. Ehkä oivallat jotain uutta itsestäsi. Tämän vuoden lopussa taatusti tunnemme itsemme taas vähän paremmin.

Eli siis tänään pohdin, että kenen kanssa tulen parhaiten toimeen ja miksi? Siis minähän tulen toimeen kenen kanssa tahansa, jos on pakko. Se ei suinkaan tarkoita etteikö minua ärsyttäisi koskaan kenenkään toisen seurassa oleminen vaan että minä jaksan useimmiten ymmärtää toisten ihmisten epätäydellisyyttä. Yleensä minua tosin ärsyttää enemmän täydellisyys kuin epätäydellisyys. Semmoinen ihminen, joka pyrkii aina kaikessa täydellisyyteen on mielestäni masentavaa seuraa. Hän saa minut tuntemaan itseni huonommaksi. Sen takia tällaisten ihmisten seuraan en mielelläni hakeudukaan. Olen mieluummin omassa seurassani epätäydellinen itseni.

Ihmissuhdeongelmia ilmenee yleensä eniten silloin, kun pitää viettää paljon aikaa samojen ihmisten kanssa. Väittäisin, että kaikissa meissä on olemassa ärsyttäviä piirteitä ja että joskus riitoja voi tulla ihan pikkuasioista, kun toinen ärsyttää sinua jo pelkällä olemassa olollaan.

Konkreettisesti omassa elämässäni huomaan, miten etäisyyden ottaminen toimii hyvin ihmissuhteissa. Esikoisen kanssa saattoi olla joskus riitaa, kun hän asui vielä kotona. Mutta nyt, kun hän on asunut jo useamman vuoden poissa kotoa niin vuorovaikutussuhteemme on oikein hyvä. Uskon näin käyvän kuopuksenkin kanssa. Tosin eipä meillä juuri riitaa ole, kun on kuitenkin tarpeeksi tilaa asunnossakin ottaa etäisyyttä.

Miesystävänkin kanssa on kivaa silloin, kun nähdään. Ihan toista olisi, jos asuttaisiin yhdessä. Varmasti olisi riitoja ja alkaisi toisen jatkuva seura tympiä. Varmaan tulisi ero nopeasti, jos yhteen muutettaisiin. Ja siksi meidän ei olekaan tarpeellista asua yhdessä. Näin on ihan hyvä. Ihmettelen aina sitä, kun ihmiset ihan kypsälläkin iällä muuttavat kovalla kiireellä yhteen asumaan. Itsellä ei ole sellaista tarvetta.

Minä siis omastani mielestäni tulen hyvin toimeen yleensä kaikkien kanssa. Ja jos joku ei viihdy minun seurassani niin ei se ainakaan minun ongelmani ole. Minä viihdyn ihan hyvin yksinkin. En myöskään ole läheisriippuvainen. En roiku huonoissa ihmissuhteissa ja annan toisille tilaa olla sellaisia kuin ovat. Toivonkin, että myös minä saan olla sellainen kuin olen. Toimivien ihmissuhteiden perusasioita nämä.

Ja siis miksi ihmeessä pitäisi viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei tule toimeen? Eiköhän aikuiset ihmiset useimmiten voi valita seuransa ainakin vapaa-ajallaan. Se on mennyttä aikaa, että väkisin ollaan koko ajan yhdessä.

Hyvää viikonlopun jatkoa!

Nähdään!

-Sanna-

Kuva on Pixabaysta!