Kukapa ei muistaisi Pikku-Kallea!

Muistathan vielä Pikku-Kalle vitsit 1980-luvulta? Kysyin 19-vuotiaalta pojaltani, että tietääkö hän  muuten näitä vitsejä ja kertoi, että tietää. Kyllä ne siis edelleen ovat naurattaneet 2010-luvullakin. Ja vähänkö me pojan kanssa naurettiin näille tänään. Kerroin muutenkin pojalle kaikkea kivaa 1980-luvulta, mitä muistin, etenkin kaikkea koulussa tapahtunutta. Poika nauroi joillekin asioille, ei kaikelle kuitenkaan. Eikä minuakaan kaikki jutut naurata. Pikku-Kalle vitsit ovat ihanan viattomia ja hyväntahtoisia vitsejä. Sellaisia, jotka eivät loukkaa ketään. Ja kuitenkin naurattavat useimpia meistä. Voi kunpa kaikki vitsit olisivatkin aina näin harmittomia. Kokosin tähän postaukseen muutaman oman suosikkini.

”Tapahtui koulussa eräällä oppitunnilla. Pikku-Liisa sanoi: Opettaja! Opettaja! Kalle pieraisi. Opettaja sanoi: Hiljaa! Pikku-Liisa sanoi: Ei kun kovaa!”

”Pikku-Kalle meni kauppaan. Hän osti sieltä kurkun, kananmunia ja kaksisataa grammaa maksaa. Kaupasta poistuttuaan auto töytäisi Pikku-Kallen kumoon suojatiellä. Hätääntynyt autoilija säntäsi autostaan ulos, ja kysyi Pikku-Kallelta tämän vointia. Pikku-Kalle vastasi:”Kurkku meni poikki, munat meni rikki ja maksa lensi ulos.”

”Pikku-Kalle ajoi pyörällä korttelia ympäri ja äiti katseli portailta. Ensin Pikku-Kalle huusi: ”Katso äiti, minä osaan ajaa vain yhdellä jalalla”. Toisella kierroksella Pikku-Kalle huusi: ”Katso äiti, minä osaan ajaa yhdellä kädellä!”. Kolmannella kierroksella Pikku-Kalle huusi: ”Katso äiti, minä osaan ajaa ilman käsiä!” Seuraavan kerran kun Pikku-Kalle tuli äitinsä kohdalle hän sanoi: ”Katfo äiti, minä ofaan ajaa ilman hampaifa.”

”Koulussa opettaja kysyy oppilailta, haluavatko he päästä taivaaseen. Kaikki muut viittasivat paitsi Pikku-Kalle. Opettaja kysyy Kallelta: ”Etkö halua taivaaseen?” Kalle vastaa: ”Kai minä haluaisin, mutta isällä on yritys, jonka minä perin, mutta se menee päin helvettiä.”

”Pikku-Kallen perheessä oli kaikilla muilla yskä paitsi Pikku-Kallella. Kalle meni kouluun ja opettaja sanoi Kallelle: ”Onpa outoa, että sinulla ei ole yskää.” Sitten Pikku-Kalle pieraisi ja sanoi: ”Minulla onkin pyrstöyskä!”

Kallella on pahan näköinen arpi otsassa. Kaverit ihmettelivät:
– Mistä sinä Kalle olet saanut tuon haavan?
– Isän vika.
– Ihanko totta?
– Joo, olin lyömässä naulaa kämmenellä lautaan, kun isä sanoi, että käytähän poika vähän päätäsi

Koulussa:
Pikku-Kalle: Opettaja mulla on vihko täynnä!
Opettaja: Oletpa sinä ollut ahkera! Mikä vihko sinulla on täynnä?
Pikku-Kalle: Poissaolovihko.

Lisää pikku-Kalle vitsejä löydät täältä!

Nähdään!

-Sanna-

Kuva on Pixabaysta!

Kulttuuri Kirjat Ajattelin tänään Höpsöä

Minulle sopii vuokralla asuminen

Olen asunut vuokralla koko ajan sen jälkeen, kun olen muuttanut 19 vuotiaana pois kotoa. Tämä asunto, missä asun tällä hetkellä on kuudes ja tässä olen asunut jo kohta 13 vuotta. Asun 67 neliön kolmiossa kaksin aikuisen poikani kanssa. Pojalla on haku päällä opiskelija-asuntoyksiöön. Ehkäpä seuraavan vuoden aikana sellainen hänelle vapautuu. Sitten minäkin voin vaihtaa tämän asunnon pienempään. Ja ajattelin ihan yksiötä, koska en tarvitse sen enempää tilaa, mutta rahaa tarvitsen käyttööni.

Tässä asunnossa on ihan kohtuullinen vuokra, 567,80 eur / kk. Yksiössä ehkä jotain reilu 300 eur/kk. Joten siis huiman paljon vähemmän rahaa tulee menemään ns. hukkaan niin kuin omistusasujat tapaavat sanoa. Vaikka eipä se ilmaista ole asua omistusasunnossakaan. Onhan niissäkin yhtiövastikkeet. Ja itse joudut maksamaan remontit ja rikkoutuneen jääkaapin tai lieden. Ja siis toki vuokra-asunnossakin joutuu, jos tahallaan hajottaa. Mutta minulla ei tällaisia ongelmia ole koskaan ollut.

Asuntoni on vaatimaton ja ei varmastikaan kelpaisi kovinkaan monelle. Minulle tässä asuminen on ollut yksinhuoltajan selviytymiskeino. Elämä on ollut mukavampaa, kun rahaa on jäänyt muuhunkin kuin asumiseen. Ja tykkään sijainnista. Luonnon helmassa, mutta kuitenkin on palveluja lähellä ja liikenneyhteydet pelaavat. Nykyään siis jo todella hyvin.

Yhdestä asiasta en ole asunnossani tykännyt koskaan ja se on tämä kuvassa oleva wc. Olen yrittänyt saada siihen remonttia, mutta ilmeisesti meidän wc:ssä ei ollut kosteusongelmaa. Nyt on sentään vihdoin uusi wc-istuin. Vanha oli alkuperäinen vuodelta 1967 ja sitä on korjattu moneen kertaan minun asumiseni aikana. Uusi pytty piristää mieltä.

Toivonkin, että siinä yksiössä, johon muutan on lähiaikoina remontoitu wc.

Nähdään!

-Sanna-

Koti Oma elämä Puhutaan rahasta Ajattelin tänään