Luin aamulla Ylen sivuilta tämän artikkelin. Artikkeli käsittelee sitä, miten pienituloiset yksinhuoltajat haluavat estää lastensa joutumisen köyhyysjatkumoon. Artikkelissa keskitytään lähinnä siihen, miten yksinhuoltajat ajattelevat selviytyvänsä arjestaan.

Minulle tuli heti artikkelin luettuani tunne, että haluan kirjoittaa tänään tähän aiheeseen liittyen omista kokemuksistani. Minä olen ollut pienituloinen yksinhuoltaja ja nyt jo aikuiset lapseni eivät ole joutumassa köyhyysjatkumoon vaan ovat kumpikin saaneet mahdollisuuden päästä parempaan palkkaluokkaan kuin äitinsä. Tässä vaiheessa ei ole enää minusta riippuvaista, että päätyvätkö he siihen asemaan vai eivät vaan siihen vaikuttavat muut tekijät elämässä. Mielestäni raha ei ole kuitenkaan merkittävä tekijä siinä vaan riittääkö mielenkiinto ja jaksaminen pitkään opiskelemiseen.

Mutta nyt, kun mietin taaksepäin niin raha ei mielestäni ole ollut oleellisin asia siinä, että lapseni eivät joudu köyhyysjatkumoon vaan muut tekijät ovat vaikuttaneet siihen. Mielestäni tärkein asia on se, että minulla on ammatti. Sellainen ammatti, että olen saanut töitä. Minullekin on löytynyt oma työpaikka, vaikka varmasti yksinhuoltajuuteni on vaikuttanut siihen, että kaikkiin paikkoihin en ole päässyt. Tärkeätä on myös, että olen pystynyt käymään töissä, koska vanhempani ja siskoni ovat auttaneet minua  poikien ollessa pieniä.  Eli minun mielestäni yksinhuoltajan kannattaa mahdollisuuksien mukaan kouluttautua ammattiin, jossa on töitä tarjolla. Yksinhuoltajan myös kannattaa asua omien sukulaistensa lähellä ja pitää heihin välit kunnossa. Ymmärrän toki, että kaikilla ei ole ollut edes niinkään hyviä lähtökohtia elämässä kuin minulla, mutta tarkoitus onkin kertoa aiheesta oman esimerkkini kautta. Voit kertoa kommenteissa, jos lapsesi ovat välttäneet köyhyysjatkumon, vaikka lähtökohtasi ovat olleet huonommat kuin minulla.

Lasten oppimistaidot ovat myös tärkeässä roolissa siinä, että he eivät joudu köyhyysjatkumoon. Lapsille kannattaa lukea paljon, kun he ovat pieniä. Heidän kanssaan on myös tärkeätä viettää aikaa ja keskustella eri asioista. Sinä voit vaikuttaa siihen, mitä pienet lapsesi lukevat ja katselevat televisiosta. Voit leikkiä ja pelata heidän kanssaan pelejä ja tukea hyvien oppimistaitojen kehittymistä. Lasten kanssa voi käydä kirjastossa ja monissa muissakin ilmaisissa jutuissa. Jos koet ettet itse kykene tarpeeksi sivistävään kasvatukseen niin etköhän saa ilmaisen päivähoitopaikan  lapsen syrjäytymisen estämiseksi. Päiväkodissa lapsella on mahdollisuus kehittää itseään ammattilaisten ohjaamana ja siellä on myös saman ikäistä seuraa.

Minun mielestäni kalliit harrastukset ja merkkivaatteet eivät ole oleellisia siinä, päätyykö yksinhuoltajan lapsi köyhyysjatkumoon. Mielestäni lapsi voi paremmin ilman sellaisia kavereita, jotka naureskelevat toisten köyhyydelle. Kuka edes haluaa olla jonkun ilkeän ja rikkaan lapsen kaveri. Mielestäni heistä vain ei yksinkertaisesti kannata tai tarvitse välittää. He eivät ole merkityksellisiä siinä pääseekö sinun lapsesi pois köyhyydestä.

Yksinhuoltajan ei myöskään kannata laittaa liikaa aikaa uuden miehen metsästämiseen. Pippelin saaminen ei ole niin tärkeää kuin se, että lapsesi voivat hyvin. Taloutta sotkemaan ei kannata ottaa miestä, joka mahdollisesti pyrkii käyttämään hyväkseen sinua tai jopa lapsiasi. Muista, että pedofiilit ovat usein yksinhuoltajista kiinnostuneita ja valitettavasti näistä on olemassa tosielämän esimerkkejä. Kannattaa olla varovainen!

Tiivistettynä loppuun voisi vielä laittaa, että välitä itsestäsi ja lapsistasi niin teillä on mahdollisuudet vaikka mihin! Köyhyys ei ole ikuista!

Nähdään!

-Sanna-

Kuva on Pixabaysta!