Miten ihanaa onkaan päästä vapaalle maanantai-iltapäivänä, kun ulkona on lämmintä ja aurinko paistaa. Olinkin taas viisi päivää töissä joista kolme viimeisintä iltaa olen ollut töissä. Iltavuorossa ollessa ei paljoa mitään muuta ehdikään kuin olla töissä. Aamulla nukuttaa ja illalla väsyttää. Minullehan ne kyllä sopivat, kun minulla ei ole pieniä lapsia, joista pitäisi ehtiä ja jaksaa huolehtia.

Olen ihan ylpeä siitä, että jaksan tehdä raskasta sairaanhoitajan työtä. Tykkään työstäni ja olen iloinen, että nuorena päädyin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, vaikka se ei varsinaisesti koskaan toiveammattini ollutkaan. Nyt vanhempana vasta todella olen oppinut arvostamaan omaa työtäni, joka on yhteiskunnallisesti merkittävää työtä. Miten paljon tämä työ onkaan minulle antanut. Olen saanut paljon uusia kivoja työkavereita ja runsaasti henkistä pääomaa, josta on minulle hyötyä esim. tämän blogin pitämisessä. Ehkä saan vielä jonkun novellin kirjoitettua tai jopa romaanin.

Seuraavat kaksi päivää saan taas lepäillä ja touhuta omaan tahtiini. Muutaman päivän, kun lepää niin jaksaa taas painaa töitä. Nyt rentoutumaan!

Nähdään!

-Sanna-