Tällä hetkellä tuntuu, että on vaikeata valmistautua tulevaan viikkoon. Yleensä ihminen pystyy jotenkin ennakoimaan, mitä tuleva viikko tulee pitämään sisällään, mutta juuri nyt ei yhtään tiedä, mitä huominen tai tuleva viikko tuo tullessaan.

Toki minulla on työvuorolista, jonka mukaan olen velvollinen menemään työpaikalleni siinä määrättyinä aikoina, kunnes toisin määrätään. Jos olen sairaana, voin olla palkallisesti pois töistä esimiehen luvalla viisi vuorokautta ja sitten mennä lääkäriin, jos tauti jatkuu. Jos joudun karanteeniin niin sitten vaan olen kotona sohvalla seuraamassa maailman tilannetta.

Pojalla on ensi viikolla raskas koitos edessä. Hänellä on kolmena päivänä peräkkäin ylioppilaskoe. Itse olisin varmastikin hermostunut, mutta pojallani ei näytä olevan minkäänlaista stressiä asiasta. Hän arvelee selviävänsä matemaattisten aineiden kirjoituksista suhteellisen helposti. Yritän olla hermostuttamatta häntä ja hiljaa toivon, että nämä tulevan viikon kirjoitukset toteutuvat niin kuin ne on nyt suunniteltu. Sitten ei tarvitse enää stressata niitä.

Työpaikan tilanne on myös mielessä. Toivon, että omaiset ovat rajoittaneet käyntejään osastolla. Ja toivon myös, että uusia potilaita ei tarvitsisi enää ottaa. Minun mielestä nämä olisivat järkeviä rajoituksia tällä hetkellä.

Tänään siis voin valmistautua tulevaan viikkoon lähettämällä pojan käymään kaupassa ja mittaamalla lämmön illalla itseltäni. Se, onko lämpöä vai ei määrittelee sen, mitä teen maanantaina ja tiistaina. Keskiviikosta ei vielä tiedä kukaan.

Mitä ajatuksia tuleva viikko sinussa herättää?

Nähdään!

-Sanna-