Vuoden viimeinen päivä kului töissä iltavuorossa ja nyt olen sohvalla yöpaita päällä ja kuuntelen kirjoittaessani yle1 Vuosi vaihtuu ohjelmaa. Samalla syön koko ajan vähän jotain herkkua. No, kohta kiintiö täynnä niin voi alkaa odottaa hammaspesuja. Nukkumaan en kuitenkaan aio mennä vasta kuin ensi vuonna. Juuri nyt ei edes väsytä. Ja lähistöllä paukkuu siihen tahtiin, että ei se unikaan taida tulla ihan heti.

Laitoin sälekaihtimen ylös ja ihailen toisten ampumia raketteja. Itse en niitä ole koskaan ostanut enkä ampunut. Ja siis en todellakaan häpeä yhtään tätä kokemattomuuttani. Kaikessa ei kannata tai tarvitse olla kokenut. Ajattelen, että raketit ovat rahantuhlausta. Eivät minun tyylistäni kuluttamista.

Tällä hetkellä mietin eniten sitä, että kun kerroin täällä muutama päivä sitten salaisesta toiveestani ensi vuodelle niin joudun nyt ennen aikojaan paljastamaan sen eräälle henkilölle. Se asia pitää siis kertoa, koska muuten sen toteutuminen todella voi vaarantua. Ja tämä toive on sellainen, että sitä ei missään nimessä saa vaarantaa.

Mitään lupauksia en ensi vuodelle tee. Ajattelin kuitenkin, että voisin huomisesta alkaen joka toinen päivä tehdä lyhyen lihaskuntojumpan. Vähän ylävartaloa, alavartaloa ja koko vartaloa. Mutta siis ihan jaksamisen mukaan. Ja mihin pystyn.

Nyt taitaisi olla aika lopetella tältä iltaa. Huomenna pohdin sitten jotain taas ihan jaksamisen mukaan.

Hyvää uutta vuotta ja nähdään ensi vuonna!

-Sanna-