Kun tapasimme mieheni kanssa 5,5 vuotta sitten Tinderissä niin kumpikin kävi silloin säännöllisesti salilla. Kumpikin lopetimme aika lailla samaan aikaan myös eli keväällä 2020. Emme käyneet salilla kuitenkaan yhdessä emmekä edes samallakaan salilla, asummehan sentään eri kaupungissakin. Mutta siis tsemppasimme toisiamme koko ajan.

Kaipaan kyllä tuota säännöllistä salitreeniä edes kerran viikossa. Miten hyvää tekeekään suorittaa tuo oma saliohjelmansa. Sen jälkeen tuntee itsensä vetreämmäksi ja tietää kuluttavansa mitä tahansa tehdessään aina enemmän kaloreja kuin silloin, kun ei tee treeniä. Ja siis tuki-ja liikuntaelinvaivoja ei tietenkään ole, jos teet liikkeet oikein niin kuin minä.

Eipä minulla noita vaivoja ole nytkään juurikaan. Ainakaan sairaslomaksi asti. Mutta tiedän, että minulle tekisi hyvää vahvistaa kroppaani. Ja siis kuulun jo siihen ikäryhmään, joilla alkaa tapahtua lihaskatoa. Lihaksiahan ei kannattaisi laihduttaa pois. Kyllä se rasvaa saisi olla mikä lähtee.

Onnekseni minulla on lihasta vielä kropassani ja osaan tehdä sitä helposti lisää. Siis luonnollisin menetelmin tietty. Olen luonnostani sen tyyppinen, että saan helpommin lihasta ja muutenkin kun kuntoilen niin kuntoni myös aina kehittyy.

Treffien jälkeen kotiin palattuani laitoin miehelle viestiä, että olisihan se kivaa aina olla yhdessä. Mies tähän totesi, että herkkujen syönti ei ainakaan voisi sitten jatkua samaan tahtiin. Minä sain siitä tämän idean, että me voisimme sitten alkaa käydä yhdessä salilla ja syödä herkkujen sijasta rahkaa. Se olisi meille molemmille hyväksi. Ja minä tietty laittaisin työvuoroni menemään samaan tahtiin kuin miehellä. Tai ainakin jotain sinne päin, jotta tämä yhteinen harrastus onnistuisi.

Jotkut juovat yhdessä niin meillä se olisi sitten salilla käymistä ja rahkan syömistä. Sellaista meillä.

Nähdään taas!

-Sanna-