Seuraatko jo minua?

Kamalia kyllä nämä pitkään jatkuvat pakkaset. Ulkona ei viitsi liikkua yhtään sen enempää kuin on pakko. No, ehkä nämä jo kohta ovat ohi ja alkaa olla keväisempää säätä. Helposti jaksaa tämänkin vaiheen yli mennä, kun pitää villasukat jalassa ja on lämpimän peiton alla sohvalla aina kun voi.

Muuten ei mitään ihmeellistä ole tässä nyt tapahtunut. Arkista raadantaa jne. Elämä etenee omalla painollaan ja viikonloppuvapaakin häämöttää. Ja treffit on tiedossa. Ihan kivaa siis. Yli nelikymppisen naisen elämä on kyllä parempaa kuin nuorempana. Olen tyytyväinen omaan tämänhetkiseen elämänvaiheeseeni. En vaihtaisi sitä mihinkään toiseen. Ja siis ei todellakaan ole yhtään itsekästä, että vihdoinkin saa olla näin. Niin saat sinäkin, kunhan olet ensin saanut lapsesi aikuisiksi.

On kivaa kirjoittaa tätä blogia ja minullahan tosiaan on aikaa blogin pitämiseen. Kirjoitan tavallisesta elämästäni, ajatuksistani, tunteistani ja näkemyksistäni. Elämäni ei aina ole ollut helppoa, mutta olen silti aina selvinnyt sinnikkyydelläni ja voisiko jopa sanoa, että keskimääräistä korkeammalla älykkyysosamäärälläni. Ja siis kyllä minun äo:ni ei ole suomalaisen perinteinen 100 vaan jotain ihan muuta. Ja siis älykkyysosamäärään ei liity yhtään sitä, että sinulla on pikkutarkkaa tietoa asioista. Kuka vaan voi opetella asioita ulkoa, jos pitää sitä tärkeänä asiana.

Minua voit seurata Facebookissa ja Instagramissa!

Nähdään!

-Sanna-