Toimitus haastoi, minä vastaan:

Ensin Silkkitassun päiväunet oli pelkästään raskaushaaveblogi; odotuksen odottamista. Sitten tästä kuoriutui raskausblogi, joka kehittyi vauvablogiksi ja lopulta perheblogiksi. Mutta on täällä jaettu paljon muutakin sisältöä kuin pelkästään vauvan kakan hajuista. On tehty whoopie pietä , esitelty frettejä, pohdittu töihinpaluuta ja jaettu käsityöohjeita. Olen puhunut yleisesti monista harrastuksistani ja jakanut monipuolisesti kaikenlaista elämääni kuuluvaa sisältöä.

Mutta miksi bloggaan Lilyssä ja miksi blogissa on eniten sitä perhe-kategoriaan kuuluvaa sisältöä?

Löysin Lilyn vahingossa. Aikaisemmin olin ”blogannut” Bloggerissa, WordPressissä ja Livejournalissa. Lähinnä siis pitänyt päiväkirjaa, tehnyt omia nettisivuja, mutta en varsinaisesti blogannut tai edes havitellut lukijoita. Lilyyn päädyin sattumalta Puutalobaby -aiheisesta Facebook-mainoksesta. Olin vasta alkanut käsittelemään vauvakuumettani sanallisesti, pelkoja joita se laukaisi ja myös niitä hartaita toiveita, joita prosessi toi pintaan. Nopeasti huomasin saavani sydämiä ja uusia nimi ilmestyi seuraajat-listaan. Wau! Ihanko oikeasti täällä tulee lukijoita?!

Blogi on ollut helppo väylä tuoda kuulumisia kaukana asuville sukulaisille. Vaikka äidin kanssa juttelenkin puhelimitse useasti viikossa, E:n kuvat ja tarkemmat kuulumiset on vaivattomampi jakaa ruudun kautta. Asioita voi sitten vielä käsitellä syvällisemmin puhelimessa, kun perusasiat on molempien tiedossa. Vertaistuki ja ystävät, joita olen blogin kautta saanut, ovat ihan korvaamattomia, mistä mainitsinkin sunnuntain postauksessa. En ole hiekkalaatikkoäitejä, enkä myöskään viihdy mammakahviloissa. Kokeilin kahvittelua, mutta se yleensä vaatii niin monien aikataulujen sovittelua yhteen, että tuskastun. Täällä voin lukea ja kommentoida silloin kun minulla on aikaa ja tarvetta.

Lilyssä on eniten viehättänyt tämä ihana yhteisö. En ole aikaisemmin seurannut blogeja, mutta täällä siitä on tullut itsestäänselvyys. Edelleenkin olen aika pihalla Suomen blogiskenestä. Vasta oikeastaan phocahispidan blogin muutto Kideblogeihin pakotti tutkimaan myös muiden portaalien tarjontaa. Aina kuitenkin totesin sen, että Lilyssä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että keskustelua jatketaan kommenttikentissä. Muualla jäin sitä kaipaamaan. Yleensä kaikkein mielenkiintoisin osa aihetta löytyy sieltä kommenttikenttien helmistä, kun tuodaan myös niitä muita näkökulmia ja vertaistukea keskusteluun. Täällä ei vielä ole itse tarvinnut pelätä ikäviä kiusaajia, vaikka varmasti niitäkin löytyy isojen blogien kommenteista. 

Kommenttikentistä on myös tarttunut bloglovin:n seurantaan muutama Lilyn ulkopuolinen blogi. Aamuni alkavat monesti uusien blogipostauksien lukemisella. Omaa blogia päivitän silloin kun on aikaa (eli yleensä klo 20-24). Yritän tällä hetkellä päivittää kerran kolmessa päivässä, mutta alkuaikoina päivitys taisi tulla kaksi kertaa päivässä! 

Perheteema oli tosiaan aikalailla kirkossa kuulutettu. Perheen ja työn parissa tässä tämä elämä nyt oikeastaan pyörii, joten tästä minulla on tällä hetkellä eniten sanottavaa. Toivottavasti siitä on myös jollekin muulle hyötyä, koska tahdon kovasti että ihmiset löytävät vertaistukea ja ideoita lukiessaan blogiamme. Niin, meitä on kaksi täällä tällä hetkellä kirjoittelemassa. S, mieheni, kirjoittaa blogiin juttuja (ja kuvaa suurimman osan blogin kuvituksesta) aina sille päälle sattuessaan. Esimerkkinä voitte käydä lukemassa tapaamisestamme S:n kirjoittamana.

Siinäpä kaikki tärkeimmät, kysykää jos unohdin jotain.

Meitä voi seurata Facebookissa, Blogilistassa, Bloglovin’ssa ja Instagramissa.