Aineellista – vai aineetonta pääomaa?

Mitä sä haluat muistaa itsestäsi katsoessasi taaksepäin?

Tai onko kyse edes halusta vai ihan vain siitä, mitä muistat.

Muistatko ne omistamasi asiat vai muistatko ne hetket niiden ihmisten kanssa joiden kanssa olet ollut, mitä tuntenut?

Sillä eikö muisto synny tunteesta?

Jolloin lopulta aika pieni tunne taitaa olla se hyvänolon tunne ostaessaan jotakin mahtavaa, verrattuna siihen, että toteuttaa unelmiaan tai juhlii aamuun asti ystävien kanssa.

Jolloin voi vain miettiä,

miksei elä sen mukaan, sen ohjaamana, miksi keskittyy ensimmäiseen, josta ei oikein edes jääkään lopulta muistijälkeä – ja jos siitä ei jää muistijälkeä, kuinka tärkeää se lopulta voi olla?

Mikä olikaan tärkeää?

Ja kuinka tuo aineetonkin pääoma vaatii paljon työtä, eikä vain ole itsestäänselvyys, eikä sitä siis tule ottaakaan itsestäänselvyytenä – pahimmillaan asiana jonka arvoa ei ymmärrä. Arvon ymmärtäessään, havainnoiden kun tuota pääomaa kasaantuu, että itseään ympäröikin aivan ennennäkemätön

levollisuus,

tyytyväisyys.

Kestävä tyytyväisyys, joka ei katoa,

josta jää jälki.

Viimeksi:

Kolme kaunista – talvi, joulu, ihmiset

Lue myös:

Viisi vuotta sitten, viiden vuoden päästä

Mikä on sun elämäsi paras kokemus?

Taas puhutaan suurituloisista – mutta puutuuko sun elämästä jotakin?