Mikä on elämän salaisuus?
Mä olen tullut siihen tulokseen, että se on itsensä toteuttaminen. Ensinnäkin oman sisimmän äänensä kuuleminen ja sen mukaan eläminen, kuunnellen sen tahtoa. Kun se sanoo: opiskele uusi ammatti, vaihda työpaikkaa, luovu parisuhteestasi, ala itselliseksi äidiksi, irtisano ja lähde reppu selässä maailmalle.
Mitä ikinä se sanookaan, sen ääntä kuunnellen ja sitä kohden edeten.
Tuon äänen kuuleminen ei vain ole helppoa. Lapsena se on sitä. Vielä silloin 18 kesäisenäkin kun mikään maailmassa ei pelota. Ei mietitytä hetkeäkään tuulevaisuus tai onko tulevaa työpaikkaa. Mutta vähitellen siitä maailmasta tuleekin ruma ja pelottava, eikä ääntä uskalla enää kuunnella. Sen sivuuttaa kerta toisensa jälkeen, kunnes olo on raskas ja ääni muuttuu vieraaksi. Sitä ei enää usko, ei usko sen olevan juuri minä. Enkai minä nyt tuollaisia tahtoisi, joku muu se on, joka yrittää vaikuttaa, sekoittaen pelon itsekseen. Lopulta tuon kaiken vastavirtaan uimisen raskauden hyväksyy, ääni lakkaa olemasta ollenkaan.
Ja mä uskonkin, että hyvän elämän salaisuus on kuunnella juuri tuota ääntä läpi elämän.
Muistaen, että kaikilla tuo sanoma on ja kuuluukin olla eri.
Jolloin oli se kuinka turhaa tai merkittävää tahansa, oli joku muu jo opin oppinut, sillä ei ole mitään merkitystä, sillä se oppi pitää tulla itselle. Itse sen opin eläen. Oli se järkevää tai ei, viekö se ”oikeaan” suuntaan tai ei, ollen juuri sitä, vieden suuntaan.
Sillä sitä kuunnellessaan elämä on merkityksellistä.
Itsensä toteuttamista.
Kasvua.
Toteuttaakseen sen potentiaalin, miksi tähän maailmaan on tullut, oppiakseen sen, mitä on tullut oppimaan.
Viimeksi:
Elämä on kärsimystä – eli kohtuullisuutta buddhalaisittain
Lue myös: