Mitä on hyvä elämä? – 7 x oivallusta
1 On huonoja päiviä ja on hyviä päiviä
Ihminen hamuaa maagista täydellisyyttä. Että paha olo katoaisi tyystin, että olisi vain hyvää. On silti totta, että siinä missä hyvää on oltava myös huonoa. Ihan yksinkertaisesta syystä, että tiedämme mitä hyvä on. Sillä jos emme koskaan kohtaa pahaa, mistä tiedämme mitä hyvä on?
Silloin tuo yksi luo pohjan hyvälle, vaikka olisikin paha, mutta kohdatessaan aidosti hyvän, vasta tietääkin, mitä hyvä on. Tarvitaan siis asioiden molempia puolia. Eikä se mene edes niin, että se koettaisiin kerran (paitsi joidenkin asioiden kohdalla), mutta joskus tarvitaan esimerkiksi ihan arjessa myös niitä huonoja päiviä, syyttäkin, jotta voi taas nähdä maailman upeuden. Pelkkää upeutta ei voi vain kestää päivästä toiseen.
Tämän ymmärtäessään on helppoa antautua myös niille huonoille hetkille. Ymmärtää, että ne ovat osa ihmisyyttä, eikä niitä vastaan tarvitse rimpuilla vaan mennä flown mukana. Kun huono päivä iskee, ei tarvitse koittaa tsempata itseään reippaaksi, vaan antaa itsensä hakea kaupasta jotakin hyvää, jäädä kotiin makaamaan ja antaa itsensä velloa, tiedostaen, että nyt on surkeaa ja saa olla surkeaa ja huomenna tai viimeistään ylihuomenna on taas vähän parempaa.
Jolloin kaiken sen turhan energiaa kuluttavan syyllisyyden voi jättää siitä välistä pois.
Ja se jos mikä tuntuu hyvältä.
2 Ihmisillä on erilaiset voimavarat – ja sinä elät sinussa
On kadehdittavaa, kun joku listaa someen päivä toisensa jälkeen todisteita omasta energisyydestään ja upeudestaan. On kuitenkin totta, että me ihmiset ollaan erilaisia ja myös voimavaramme ovat erilaisia. On siis unohdettava muut, mitä muut jaksavat (vaikka se tuntuukin epäreilulta) sekä keskityttävä siihen omaan elämään, että sen jaksaa ja ei vain jaksa vaan nauttii, omista lähtökohdistaan käsin.
Tehden elämästä aidosti oman itsensä näköistä, jota eläessään on muidenkin upeus helpompaa hyväksyä.
3 Sivuuta täydellisyys, hyväksy armollisuus
Näiden kahden ylläolevan pohjalta olen oivaltanut itseeni armollisuutta, hyväksynyt itseni vähempänä. Sillä on niin paljon asioita, mitä voisi tehdä paremmin, olla paremmin, näyttää paremmin.
Ja silloin kerran kun aloin taas sättimään itseäni salilla, että juoksenko vai treenaanko, miettiessäni, olenko treenannut tarpeeksi ja kuinka pitäisi mennä tekemään painoilla, jotta se lihas kasvaisi, jotta näyttäisin paremmalta, jotta olisin riittävä.
Ja juuri tuolloin sen tajusin, että ei enää koskaan.
Että minä elän minussa, itseni kanssa, jolloin tällaisen ajatusmaailman stressi tuo vain niin monin verroin huonoa oloa, jonka kanssa en halua enää elää. Jolloin annoin itselleni luvan olla vähempi, ettei se lihaksen koko tai mikään muukaan määritä mua miksikään, vaan koin tähdellisemmäksi tavoitella hyvää oloa, joka tulee sisältä, sillä itsensä kanssa täällä lopulta eletään.
Ja antaessaan itsensä olla vähempi on itsensä itseasiassa paremmin kuin koskaan.
Oon tullut siihen tulokseen, että sitä stressittömämpää ja levollisempaa elämä on, mitä vähemmän siihen yrittää vaikuttaa. On siis parempi antaa vain olla. Antaa asioiden tulla niin kuin ne tulevat, jolloin lopulta vain oma reaktio niihin ratkaisee. Ettei tarvitse tulehtua ja huolestua niin jokaisesta asiasta, vaan antaa sen vain tulla ja sitten mennä. Niin kuin asiat yleensä tekevät, jopa ihan omalla painollaan.
5 Näe kauneutta yksinkertaisuudessa, pienissä asioissa
Mä rakastan unelmia ja mä tavoittelen unelmia. Unelmat ovat kuitenkin pitkän aikavälin asioita, ja siinä välissä ehtii tapahtua paljon. Ei siis ole syytä jättää elämättä tuota väliä, on elettävä sen jokainen päivä. Jokainen päivä ja sen kauneuden näkeminen ei sulje pois unelmia ja tietynlaista tavoitteellisuutta, vaan se rikastuttaa elämää ihan uudella tavalla.
Elämästä tekee niin paljon mielekkäämpää, kun sen (lähes) jokaisessa päivässä yrittää nähdä jotakin kaunista ja hyvää. Juuri nyt parasta on kirkkaat pakkasaamut (ylipäätänsä jokainen rauhassa vietetty aamu elämässä on parasta mitä tiedän), kynttilän valo pimeää iltaa vasten tai vielä sen päälle se, että saa nauttia sen ääressä ruokaa tai pelata vaikka lautapeliä. On katkaistava kierre jostakin, joka odottaa jossakin kun jotakin tapahtuu, sen sijaan on otettava hetki itse, juuri tähän.
Tämä on taito, jonka voi opetella, johon mielen vireen voi kääntää. Sillä niin paljon ajatuksemme perustuu siihen mitä puuttuu, negatiivisuuteen, ajatukseen, että on pakko olla parempaa, jotakin enemmän.
Kun ei tarvi. Tai oikeastaan edes pysty, sillä enempää ei voi koskaan lopullisesti saavuttaa, toisinkuin tämän hetken. Ja tässä hetkessä on kauneutta.
Kun tässä hetkessä on kauneutta, elämässä on kauneutta.
6 Ei ne pienet linjat, vaan ne suuret
Pieniä linjoja ei ole edes pakko piirtää, jos ei halua. Sen sijaan suuret linjat ovat elämän elinehto, eikä niitä saa sivuuttaa, vaikka usein meillä tekeekin mieli kurvata suoraan yksityiskohtiin. Tällaisia suuria linjoja ovat esimerkiksi läheiset ihmissuhteet, yhteisöllisyys, hyvä uni ja ruokavalio. Niistä on tullut itsestäänselvyyksiä, liian tuttuja. Sen sijaan keskitytään hyvinvointikelloihin, hierontatuoleihin ja smoothiekulhoihin.
Mikään tässä maailmassa ei kuitenkaan lopulta toimi, jos perusta ei ole kunnossa – ja siitä on pidettävä huolta. Sitä kannattaa vaalia, ollen juuri niitä yksinkertaisen pieniä asioita, joiden kauneuden näkeminen tekee elämästä mahtavaa, tuoden voimavaroja, jotta niitä yksityiskohtiakin jaksaa aidosti piirtää.
Silloin oleellista on rakastaa juuri elämän perimmäisiä asioita.
7 Elämään tuo merkitystä itsensä kehittäminen sekä rakkaus
Tärkeintä on määrittää, mikä itselle elämässä on tärkeintä. Se että tietää, mikä on tärkeää, auttaa elämään omannäköistään elämää ja jos tietää mitä haluaa sekä vielä uskaltaa kuunnella tuota ääntä toteuttaen itseään, voi tuntea merkityksellisyyttä. Kun omaa ääntään kuuntelee, tapahtuu elämässä väistämättä oppimista ja kasvua.
Itsensä kehittäminen on yksi merkityksellisimmistä asioista elämässämme. Sillä vaikka saisit kaiken, se on asia, missä et voi koskaan valmistua, elämän ollessa yksi oppimatka. Se on meille kaikille sama, samojen asioiden äärellä käyvä, mutta silti jokaisen tarvitsema oppi on eri. Ollen kuitenkin asia, josta me kaikki voimme tuntea merkityksellisyyttä, samalla keskeneräisyyttä. Sillä aina ollaan matkalla jonnekin, aina oivaltamassa jotakin uutta, aina valmiina kehittymään. Uskalla siis kuunnella intuitiotasi, eläen oman näköistäsi elämää, mennen sinne, minne sydän ohjaa. Pelätessä jäämme vain paikoilleen emmekä opi, jolloin samalla sivuutamme merkityksellisyyden.
Toinen tärkeimmistä asioista, jopa se tärkeämpi, on rakkaus, sillä yksi syvimmistä tarpeistamme on tulla nähdyksi ja kosketetuksi. Tuo on kuitenkin taito, josta musta tuntuu että me vieraannutaan aina vain enemmän. Siksi mun vakaa tavoite tulevaa varten on harjoittaa enemmän hyvyyttä sekä myös sen sanallista ja ei-sanallista ilmentämistä.
Mä uskon ihmisten yksinkertaisuuteen, samankaltaisuuteen, osan ollessa kauempana itsestään kuin toisten, mutta toki ollen myös erilaisia, katsellen maailmaa erillä tavoin. Samalla nämä ovatkin siis vain minun näkökulmiani hyvään elämään.
Ja tällä hetkellä musta tuntuu, että hyvä elämä muodostuu tiivistettynä juuri niistä: omannäköisen elämän tiedostamisesta, sen mukaan elämisestä, intuition pelottomasta toteuttamisesta eli oman kutsumuksen seuraamisesta ja siten itsensä kehittämisestä, ollen armollinen itselleen, hyväksyen itsensä heikkouksineen, muistaen rakastaa ja toteuttaen hyvyyttään.
Mukavia joulupyhiä! :)
