Yksinkertaista ihon- ja hiustenhoitoa
Ehkä osaltaan yksinkertaiseen ihonhoitoon onkin syynä laiskuus. Sillä vaikka monia kertoja olenkin ostanut hirvittävän määrän erilaisia ihonhoitotuotteita – valtavalla päättäväisyydellä ja rahapussilla varustettuna tietenkin – lopulta kaikki rasvaa turhemmat ovat jääneet yhä uudelleen enemmän tai vähemmän käyttämättä.
Samalla asiaa luettuani olen ymmärtänyt, että ihonhoito on oikeasti yksi valtava harmaasävyjen alue, jossa vastaus riippuu siitä, keneltä kysyy.
Minä esimerkiksi päätin luottaa Ymmärrä ihoasi kirjan kirjoittaja Johanna Gillbrohon, jonka näkökulma siis vastaa toiveitani yksinkertaisesta ihonhoidosta. Joku muu päättää luottaa ehkä johonkuhun toiseen ja kaikilla näkökulmilla tuntuu löytyvän omat vakuuttavat perustelunsa ja tutkimuksensa. Pointtina tässä kaikessa ollen siis se, että jos oikeasti purkkiarsenaalista ei koe itselleen olevan hyötyä, ei sellaista ole pakko omistaa vain siksi, että on pakko. En tietystikään myöskään parjaa ketään, joka kokee sen tuovan iloa elämään tai auttavan esimerkiksi ongelmaihon kanssa.
En voi kuitenkaan olla miettimättä tarkoitusperiä miljardibisnekseltä, joka pohjautuu aina uuden tarpeen esittämiseen ja sellaiseen vastaamiseen. Lähes mikään markkinointi tänä päivänä ei ole läpinäkyvää, eikä mitään voi sokeasti uskoa. Joku huijaa aina ja jostakin välistä, suoraan tai kierosti, jättämällä kertomatta, kiinnittämällä huomion toisaalle, mikä nyt itselleen parhaiten sopii. Itse asiassa olen aika varma, että jos asiaan alkaisi ihan oikeasti kunnolla perehtymään, menettäisi vain mielenterveytensä sekä aikansa pallotellessaan puolelta toiselle.
Voisiko kysymys ollakin lopulta ennen kaikkea henkilökohtainen? Ehkä tilanteen peili löytyykin itsestä. Miltä oma iho tuntuu? Näyttää? Miltä minusta tuntuu?
Ja mulle yksinkertainen ihonhoito on sopinut. Toteutan sitä apteekista saatavalla yleisvoiteella. Käytän siis aivan samaa voidetta ihonrasvaukseen niin kasvoille kuin vartalollekin, jopa meikinpuhdistukseen sekä ihon kuorimiseen lisäämällä rasvaan vain sokeria. En käytä arjessa meikkivoidetta, joten saatan lisäillä rasvaa useaankin kertaan päivän aikana. Ja näistä valinnoista mä koen, että mun iho on voinut hyvin. Sitä ei ole kertaakaan kiristellyt, sille ei ole noussut näppyjä vaan se on kulkenut mukanaan tyytyväisen oloisena.
Pelkän ihosaippuan sijasta käytän palasaippuaa, joka ajaa sekä sheivausgeelin, käsisaippuan kuin sen ihosaippuankin asemaa. Jos sen käyttö kuitenkin unohtuu, ei sillä ole omaan hygieniaani minkäänlaista merkitystä.
Samaa filosofiaa sovellan hiuksiinikin, joista pidän siis huolta lähinnä vain palashampoolla. Hiushuuhdetta käytin aikoinaan, mutta jätin senkin pois, sillä en huomannut siitä olevan suurta hyötyä. Sen sijaan aikalailla joka toisessa pesussa käytän meinebasea, sillä sillä saa aikaan ihan uskomatonta kuohkeutta. Ylipäätänsä hiuksissani on nykyään sellaista tuuheutta, jota en ole koskaan saavuttanut kaupan shampoiden avulla. Päinvastoin päädyn vihaamaan hiuksiani aina kampaaja käynnin jälkeen – ja otettuani sen hiustenpesun painostuksen alaisena.
Huonona hiuspäivän aamuna pyörittelen tukkaan hiukan vehnäjauhoja kuivashampoon sijasta. Sillä saa ihan uskomatonta freesiyttä ja paksuutta jo likaisen tuntuisiin hiuksiin. Myös muista kodin aineista on mahdollisuus tehdä kosmetiikkaa, esimerkiksi sokerista hiuslakkaa, niin halutessaan. Itselläni on kiharoita varten olemassa hiusgeeliä, muita hiustenlaittoaineita en omista.
Hiusten muokkaaminen on toki täysin mieltymyskysymys. Mä en ole koskaan nauttinut niiden radikaalista muuttamisesta, vaan mulla on ollut sama hiustyyli lähes elinikäni ajan. Lakkasin siis lopulta vain värjäämästä niitä hiukan tummemmiksi, sillä elämä omalla hiusvärillä on yksinkertaisesti helpompaa, eikä värjääminen tuottanut mulle lopulta enää mitään iloa. Lyhennänkin niitä vain kahdesti tai kolmesti vuodessa saman verran – ja se siitä.
Viimeksi:
Lue myös: