ettei pelkäisi elämää
Ootko koskaan kuullu termistä analysis paralysis eli kaiketi suomennettuna analyysihalvauksesta?
Mä oon tiennyt kärsiväni siitä, mutta kun nyt kuulin sen puettuna sanoiksi toisen suusta, mä ensimmäistä kertaa ymmärrän sitä.
Ajatuskierrettä, johon jää jumiin, omaan mieleen.
Että sä pohdit ja pohdit asioita niiden jokaisesta kulmasta, analysoit, muttet saa lopputulemaa. Ollen jatkuvassa kierteessä puolelta toiselle.
Kuvatakseni sitä äärimmäiseksi peloksi tehdä virhe tai väärä päätös.
Yhtä uuvuttavaa (ja uuvuttavampaa), miltä kuulostaa. Antaen esimerkin viimeksi julkaisemastani tatuoinnista.
Sinällään ajatus ei ollut millään tasolla uusi, sillä olen halunnut ottaa jonkin tatuoinnin jo vuosia. Ajatusta juuri tästä tatuoinnista ja tästä hetkestä työstin enemmän ja vähemmän tuosta maaliskuisesta päivästä lähtien, kunnes viime viikonloppuna mulla heräsi uudestaan se voimakas tunne, että nythän sä muuten otat sen. Just nyt. Mutta ei sekään ole vielä mikään päätös.
Sillä seuraavana päivänä kaikki onkin taas päälaellaan ja menee kokonainen päivä, että pohdit lähestyväsi tatuointi studiota.
Sen jälkeen toinen, että saat sen ajanvarauksen tehtyä.
Kirjaimellisesti, ei vain kuvainnollisesti.
Koko ajan, puolelta toiselle, jossa kumpikaan puoli ei kelpaa, ei tekeminen eikä tekemättä jättäminen. Tavallaan seuraten tapahtumaa sivusta, tiedostaen oikean päätöksen, mutta silti katsellen tätä pompottelua puolelta toiselle.
Ettei pysty päästämään irti.
Että pitää taas muistuttaa itseään, älä ajattele, hyppää silmät kiinni.
Mutta. Ehkä tässäkin oli taas uusi oppi, minkä tarvitsin ja minkä löysinkin,
you only live once.
Kai maailman kliseisin klisee. Ällö klisee.
Mutta mä tajusin: tästä tulee mun uus elämän mantra. Koska nyt mä ymmärrän sen olevan totta!
Jolloin: kun mä taas ensi kerran (ja kyllä, se varmasti tulee) jumitun tähän analyysihalvaukseen, aion hokea itselleni yhä uudelleen:
you only live once,
you only live once,
you only live once,
joten ihan sama kaikelle, kaasu pohjaan!
Ettei pelkäisi sitä väärää päätöstä niin hiton paljon!
Että myös ne huonot valinnat on ihan törkeen hyviä, sillä ne on valintoja, ja niitä on joskus myös tehtävä, kasvun nimessä, jotta sulla on tarinoita ja elämää.
Ja mä haluan että mulla on tarinoita ja elämää!
Kuten uusi tuttavani jakoi ajatuksen, sen saman ällö kliseen, jonka ei-niin-salaa yritän omia:
”Mä päätin, etten tee enää mitään, mitä en halua, sillä täällä eletään vaan kerran.”
Viimeksi:
Lue myös: