se syy, miksi monet meistä tuntee levottomuutta
Jokainen minimalismista kiinnostunut ja siitä useampia kirjoja lukenut on varmasti jossain kohtaa törmännyt Maslow’n tarvehierarkiaan. Sehän on siis nimensä mukaisen psykologin esittämä mallinnus pyramidista, joka havainnollistaa ihmisen tarpeet eri tasoissa aina pyramidin huipulle saakka.
Jotta huipulle pääsee, täytyy perustuksen olla kunnossa. Perustuksesta löytyy asioita kuten turvaa, ruokaa ja lämpöä eli elämisen välttämättömyydet. Ylimmällä tasolla puolestaan odottaa itsensä toteuttamisen tarpeet, jota voisi myös kuvata esimerkiksi sanoin, että löytää oman potentiaalinsa. Välissä ennen sitä on toki vielä muutakin, kuten esimerkiksi tarve yhteisöllisyyteen.
Länsimainen ihminen on siinä hienossa asemassa, että yhä useammalla on välineet päästäkseen tuolle ylimmälle, itsensä toteuttamisen tasolle. Alimmat tasot löytyy lähes jokaiselta. Ja mikä upeinta: itsensä toteuttamisen taso on sellainen, josta voi löytää tyytyväisyyden yhä uudelleen ja uudelleen, se on ehtymätön luonnonvara. Ihmisestä ei tule valmista.
Huonoa siinä on se, ettei siihen voi oikeastaan enää käyttää samoja keinoja kuin niihin ensimmäisiin:
sitä ei voi ostaa.
Itsensä toteuttaminen ei liity lopulta millään tavalla rahaan (paitsi joissain kohtaa välineellisesti, esimerkiksi taiteilija ostaa maalaustarvikkeet), vaan kyse on ennen kaikkea henkisestä ulottuvuudesta. Siksi myös minimalismi esimerkiksi on melko hyvä väline itsensä löytämiselle (ja siten myös toteuttamiselle), sillä parhaimmillaan se palauttaa elämän takaisin arvojärjestykseen.
Moni meistä onkin jäänyt jumiin näiden tasojen välille. Sen vuoksi olo on ristiriitainen ja levoton, sillä rahkeita kyllä riittäisi, mutta ulottuvuutta ei saada vain kytkettyä päälle. Tarvittavat välineet löytyy kyllä.
Usein vain päädymme elämään syvimpien arvojemme vastaista elämää. Emme ensinnäkään tiedosta niitä ja jos tiedostammekin, emme välttämättä uskalla elää sen mukaan. Koko yhteiskuntamme itsessään pyörii sitä vastaan: opimme, että kaikki on ostettavissa. Opimme näyttämään kiintymystä rahalla, hakemaan hyväksyntää rahalla, ilmaisemaan itseämme rahan kautta ostettavilla asioilla sekä jopa ostamaan onnea sen avulla. Alun perin aivan ilmaisia asioita.
Jolloin syy, miksi tunnemme levottomuutta on se, että tunne yrittää vain herätellä, saada sinut kehittämään itseäsi. Kohti muutosta takaisin arvojärjestykseen ja yhteyteen itsesi kanssa. Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä – ja elätkö sen mukaan?
Tällä tarkoitan sitä, että niin moni meistä tuntee olevansa väärässä paikassa, muttei silti tee asialle mitään. Jos et ole tyytyväinen, vaikka joku muu olisikin vaikka ihan samasta asiasta, et ole silti edelleenkään tyytyväinen. Se ei ole mikään, ettet osaa jotakin, vaan et vain ole oikeassa paikassa. Sisimpäsi yrittää herättää sinut liikkeelle kohti oikeaa suuntaa, kapuamaan ylöspäin siinä tarvehierarkiassa.
Maailma olisikin ihana paikka, jos itseään olisi mahdollisuus toteuttaa täysin vapaasti. Mahdollista se on kuitenkin, mutta toki niistä perustarpeista on pidettävä huolta ja se on se mikä vaatii sitä rahaa. Moni meistä vain huolehtii niistä liikaakin. Pelolla. Pelko taas kuitenkin on vain ajatus jostakin, mitä ei ole edes tapahtunut. Todennäköisesti ei koskaan tapahdukaan. Pelkäävä ihminen kun yleensä on suunnitellut exit planit valmiiksi. Toisekseen sitä toivoisi, että hyvinvointivaltio hyppäisi jo palvelemaan ihan yleisestikin enemmän ihmistä. Liikkeelle voisi lähteä vaikka 4 päivän työviikosta, mikä mahdollistaisi vapautta vapautta tarvitsevalle. Usein kun sitä kykenee parhaimpaan potentiaaliinsa vasta ollessaan täysin vapaa.
Mutta eihän yhteiskuntakaan voi lopulta muuttua, jos yksilöt eivät sen sisällä muutu. Tarvitaan tienraivaajia, suunnannäyttäjiä. Rohkeita. Henkilökohtaisesti uskon tämän olevan selkeä suunnanmuutos, kaikki vaan muuttuu tuttuun tapaan niin turkasen hitaasti, ulottuen ensin pienemmälle ryhmälle ja lopulta laajeten aavemmalle.
Itsensä toteuttamisen hienous on nimenomaan itsensä toteuttamisessa. Sille ei voi asettaa universaalia määritelmää, että tee näin ja sitten kaikki on hyvin. Sen voit löytää vain itsestäsi. Mikään ei ole väärin tai pahasta, kunhan se on sitä, mitä oikeasti haluat. Jos se on sitä, mitä oikeasti haluat, et tunne levottomuutta, olet siis oikeassa paikassa.
Sille tasolle tie ei vain aina ole yksinkertainen – jos koskaan. Se on välillä risukoissa rämpimistä, vuorien ylittämistä ja rinteen vyörymistä alas vain jotta voi yrittää uudestaan. Sitä tuntematonta epämukavuusaluetta.
Mutta jos se olisi helppoa, mikä sitten ravistelisi mielen hereille?
Lue lisää:
eläen lattialta käsin – miten tähän on päädytty?
4 tapaa mahdollistaa irtiotto ulkomailla – ja melkoisen helposti
7 elämäni tärkeintä oivallusta
