MITÄ MÄ HALUAN SANOA?
Katselen viiden tukkakoskelon (huonon lintutietämykseni valossa) uiskentelua ja koen riemastuttavaa iloa niiden painuessa kevyesti sukelluksiin ja pian palatessa takaisin. Älkää vielä menkö, koetan ehdottaa, mutta eivät ne kuunnelleet, jatkoivat vaan matkaa kauemmas veden ääriviivasta, lopulta näkymättömiin.
Pää lyö tyhjää.
Yritän kovasti miettiä, mitä viisasta mä haluaisin juuri nyt kertoa. Mitä mä voisin vielä oivaltaa, juuri nyt, tänään?
Kunnes kuulen sen:
Unohda kaikki mitä tiedät elämästä.
Ympärillämme on hirvittävän paljon tietoa oikeanlaisesta elämästä. Niin paljon, että luulemme jopa itse tietävämme, mikä elämä on ja miten sitä eletään, samalla paradoksaalisesti kuitenkaan edes elämättä. Vain täyttäen rakseja ulkoisesti valmiilta näyttävästä suunnitelmasta, ilman sisäistä totuutta.
Miten voimme tietää mitään, jos emme ymmärrä mitään, kysy mitään, näe mitään, kuule mitään, aisti mitään? Edeten vain valmiiksi suunnitellun näytelmän mukaan.
Elämää ei voi tietää, opetella ulkoa, olla jollakin tavalla, oikealla tavalla. Siinä teemme suurimman virheen. Elämättä sisäisestä totuudesta käsin, tässä hetkessä, tässä elämässä.
Kohdaten sen kuin vieraan, jota emme tunne, ilman ennakko-odotuksia. Ollen tyhjä taulu, joka voi vain vastaanottaa.
Näyttäen heikkoutensa, tietämättömyytensä, roolinsa takaa.
Viimeksi:
12 ASIAA JOTA VÄHEMMÄN TUO ELÄMÄÄNI ENEMMÄN
Lue myös:
NYT ON TÄYDELLINEN AIKA AURINGONLASKULLE
ESTÄÄKÖ PELKO SINUA TEKEMÄSTÄ ASIOITA, JOITA OIKEASTI HALUAT?