KUN KEHO PYYTÄÄ KASVISRUOKAA
Joskus en ois voinut kuvitellakaan elämää kasvisruoalla. Mietin kaikkia niitä burgereita ja tacoja ja pitsoja jotka jäisi syömättä. Sillä ehdottomuuttahan se vaatii, eikö niin?
Mulla kasvisruokavalion lisääntyminen lähti liikkeelle siitä, että ajattelin ylipäätänsä sen olevan niin ihmiselle kuin ympäristöllekin tarpeellista – ja kun lopulta ymmärsin, ettei se tarvitse edes sitä ehdottomuuttakaan.
Halusin olla siis sekasyöjä: etten valikoi ja syön tasaisesti molempia.
Mutta mitä enemmän kasvisruokaa syön, sitä enemmän musta tuntuu, ettei keho ja mieli enää pystykään ottamaan liharuokaa vastaan. Kuin se yrittäisi kertoa, ettei se ole mulle hyväksi. Sillä kerran jos toistekin on olo liharuoan jälkeen jäänyt kuvottavaksi.
Ja huomaan sen määrän vähenevän vähenemistään, vaikken silti edelleenkään halua olla tässä asiassa sitä,
ehdoton.
Jos menen jonkun luokse syömään, en vaadi kasvisruokaa. Jos käyn ulkona ravintolassa, saatan vielä syödä kanaa tai sen purilaisenkin tai sushia. Ja ihan edelleen kotonakin, jos sille päälle satun, vaikka tuo onkin viimeaikoina sattunut todella harvoin. En ylipäätänsä ainakaan nyt voisi kuvitella elämää, jossa mun täytyisi kysyä jokaisen tuotteen ravintosisältö, etten söisi tippaakaan sitä, mitä jonkin määritelmän alla ei saisi syödä. Yksinkertaisesti vain jätän sen lihan hyllyyn ja syön kotona kasvisruokaa ja lopulta tilanteen mukaan.
Paitsi että mun mieli pitää siitä enemmän, huomaan energiatasojen olevan huomattavasti korkeammalla. Ei tule enää sellaista ruoan jälkeistä väsymystä taikka hirveää sokerinhimo piikkiä. Ylipäätänsä mielitekoja on helpompaa sivuuttaa.
Oon miettinyt, miksi sitä ylipäätänsä haluaa edes jotakin kuollutta lautaselleen kun tietää mitä kaikkea monipuolista viereiseltä osastolta löytyy. Ja vielä: kuinka sitä lopulta syökään melko yksipuolisesti, luottaen vain siihen lihaan. Kuuntelee vaan sitä jotain pientä ääntä päässään, joka kertoo sen kuuluvan osaksi ruokavaliota, sivuuttaen jopa ne omat kehon ja mielen viestit, jotka itse asiassa ovatkin varsin erimieltä. Ja kun ei sitä lihan tarpeellisuuttakaan enää juuri tieteellisestikään pysty perustelemaan – päin vastoin löytyy paljon ajatuksia jopa sitä vastaan.
Viimeksi:
MIKSI TEEMME VÄÄRIÄ TEKOJA, VAIKKA TIEDÄMME OIKEAT?
Lue myös: