MERTA JA AURINGONLASKUJA
Mä oon aina ollut meren tyttö.
Kasvanut pienessä rannikkokaupungissa.
On siis varsin luonteenomaista hakeutua sen ääreen, aina kun mahdollista. Taas se näytti parastaan ja kauneintaan auringonlaskun lähestyessä.
Rauhaa.
Hiljaisuutta.
Vain pientä liplatusta, lintujen sirkutusta.
Se tarjoaa sellaisen välineen hetkelle, etten toista tiedä. Sillä vain sitä katsomalla voi astua hetkeen,
hetkessä.
Ja sen ympärille voi itsessään rakentaa niin upeita hetkiä. Juuri nyt vain ottaa evästä mukaan, lähteä pyöräretkelle, ihan yksin tai toisen kanssa.
Ja vain olla.
Hyvää juhannusta kaikille, nauttikaa. Mä lähden töihin ja se on itse asiassa parasta mitä tälle juhannukselle tiedän.
Päästä pakoon kaikkea sitä hälinää ja hössötystä.
Viimeksi:
VIISI VUOTTA SITTEN, VIIDEN VUODEN PÄÄSTÄ
Lue myös:
MIKSI MEILLÄ ON KULUTUKSEN TÄYTTEISIÄ JUHLIA YMPÄRI VUODEN?
KÄVELYLLÄ AURINGONLASKUN AIKAAN