IHAN LIIKAA KAIKKEA
Viimeaikoina olo on ollut melko merkityksetön.
Vaikka onkin tullut tehtyä ihan liikaa kaikkea ja ihan juuri siksi. Mikä merkitys millään niillä tekemisillä on ollut?
Mikä merkitys millään täällä on?
Jotenkin kaikki tää hömpötys jolla olen onnistunut vapaa-aikaani täyttämään, saa olon hirveän tyhjäksi. Kaikki se on lopulta turhaa. Jos vain tekee tekemisen vuoksi ja kalenterin täyttämiseksi, mutta sielu ja sydän ei ole mukana.
Missä sydän ja sielu ei ole mukana, ei ole minkään valtakunnan merkitystä.
Ja silti olen onnistunut niin taitavasti koko alku kesän täyttämään kalenterini sillä. Tekemisellä. Kai siksi, kun pitkään aikaan ei ole oikein voinut, niin on pitänyt ottaa ihan kaikki irti. Että tekemällä se elämä löytyy. Ja sitten valinnut kaikkea sitä väärää, liikaa, turhaa, mitä oikeasti ei tarvitse millään tavalla elämäänsä, vain näyttääkseen elämältä.
Että pitää taas muistuttaa itselleen, millä sitä onkaan merkitystä.
On siellä ollut kivojakin juttuja. Ja nuo kaikista kivoimmat jutut ovat olleet kaikista yksinkertaisempia. Niihin liittyy yleensä toisen ihmisen seura ja ruoka,
hetki.
Kaikista parasta tässä kesässä on ollut pyöräily. Pyöräily paikasta A paikaan B ja ehkä C:ehen tai D:ehen. Jossa A:ssa pysähdytään meren rannalla ja B:ssä käydään kahvilassa jääkahvilla ja ehkä vielä lopussa C:ssä päiväunilla puistossa tai ystävän luona ihan yllättäen tai kaikkea toisin päin ja ehkä ihan jossain muualla.
Mikä siinä onkin, että kesällä nakkaa sen ison vaihteen aina heti silmään?
Vaikka silloin juuri helpointa olisikin tehdä niitä yksinkertaisia juttuja, olla suunnittelematta,
edetä sydän edellä.
Omalta osaltani sitä vaikeuttaa pelko. Pelko, että muut ovatkin jo suunnitelleet kaikkea, eikä mulle jääkään mitään, missään tai kenenkään kanssa.
Tarvitsen siis rohkeutta.
Tästä eteenpäin yritän olla hiukan rohkea.
Viimeksi:
MIKÄ ON SINUN TAPASI OLLA LUOVA?
Lue myös: