EDELLEEN TAVAROITA METSÄSTELLEN – KEHITTYYKÖ IHMINEN SITTENKÄÄN?
Jo antiikin filosofi Epikuros puhui kohtuullisuudesta ja tasapainosta tienä onnellisuuteen. Hän muun muassa sanoi:
Se, joka ei ole tyytyväinen vähään, ei ole tyytyväinen mihinkään.
Ja voisin tähän perään kertoa paljon muutakin, sitaatteja ihan kohtuullisuuden ja halun ulkopuoleltakin esimerkiksi ettei luontoa tulisi turmella, vaan seurata ja ettei työtä tulisi tehdä vain rahan takia.
Nämä ajatukset saavat mieleeni heti kysymyksiä: ai oliko enemmän ongelma jo tuolloin, jo tuolloinko luontoa turmeltiin, jo tuolloinko pystyisi valitsemaan, ettei työ olekaan vain rahan takia?
Eikö nämä olekaan vain tämän meidän ajan vitsauksia?
Ja sitten mietin: onko meidän elämän näyttämö nimenomaisesti näyttämö, samoja asioita läpikäyden vuosituhansista toiseen? Jossa hiukan näyttämön sisustukset muuttuu, mutta itse näytelmä pysyy samana, samojen aiheiden äärellä – oli ne mittasuhteet millaisia tahansa?
Eikö me kehitytäkään ihmisenä juuri nimellisesti ollenkaan?
Vai millainen prosessi se evoluutio olikaan…
Ja kun mä luen paljon muiden ihmisten oivalluksia elämästä, samojakin, mitä itse olen jo oivaltanut, mä vaan mietin että vitsit. Me ollaan vaan niin samanlaisia. Me ihmiset. Kai jopa siellä ennen ajanlaskun alkua kuin tällä 2021-luvullakin.
Ja silloin mulle tulee fiilis, että meille kaikille tarjotaan se sama polku, oma polku joka käydä läpi, siinä omalla polullaan kasvaen, vaikkakin samojen, ajattomien, teemojen ympärillä.
Lopulta tuon kasvun tuoden sen henkilökohtaisen täyttymyksen,
jos sille uskaltaa antautua.
Viimeksi:
KOLME KAUNISTA – HYGGE, NE MUUT, MIELI
Lue myös: