RIITTÄVYYDEN FILOSOFIAA

Miksi meidän kaikkien olisi niin tärkeää toteuttaa sitä – riittävyyden filosofiaa – omalla tavallaan, omassa elämässään?

Siksi että meillä on edessämme totuus, jossa enempää ei enää ole. Ihmisen toiminnalla on rajat. Tehokkuudella on rajat. Ajalla on rajat. Kyvyllämme kuluttaa ruokaa, tavaraa, informaatiota on rajansa. Ja varsinkin sillä ajankohtaisimmalla: ympäristöllämme on rajansa.

Meillä onkin paikka olla kiitollisia. Kiitollisia tästä kaikesta, että olemme päässeet tähän pisteeseen. Mutta olisiko jo aika lähteä pohtimaan sitä, mikä itse asiassa riittää, minkä jälkeen ei tule enää enempää, parempaa, lisää? Käsitellen sitä loputtoman lupauksen porkkanaa, joka roikkuu aina edessämme, mutta kuitenkin vähän liian kaukana.

Näitä asioita pohtii John Naish kirjassaan Riittää jo – irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa.

Hän avaa riittävyyden filosofiaa seitsemän eri ilmenemismuodon tavalla: mitä on riittävästi informaatiota, ruokaa, tavaraa, työtä, valinnanvaraa, onnea, kasvua sekä lopuksi lisäten myös muutamia asioita, joita puolestaan kannattaa tuhlata (asioita kuten kiitollisuutta). Taustatueksi hän käyttää paitsi omakohtaisia esimerkkejä myös laajasti tutkijoita, tutkimuksia ja muita alaan liittyviä ihmisiä sekä heidän kommenttejaan.

Meillä läntisen maailman asukkailla on nyt käytännöllisesti katsoen kaikkea, mitä suinkin voimme tarvita. Enemmässä ei ole järkeä. Meidän on opittava uusi elämäntapa, johon enemmän tahtominen ei enää kuulu. Kyse ei ole siitä, että kääntäisimme kelloja taaksepäin tai jäisimme vähemmälle, vaan siitä, että tajuamme tulleemme perille.
– John Naish

Milloin sä olet riittävä? Milloin sun elämä riittää?

Viimeksi:

MIKSI ELÄMISESTÄ TULI NIIN VAIKEAA?

Lue myös:

HYVÄN ELÄMÄN RESEPTIT

MITÄ JOS SAISIT KAIKEN?

HALUAISITKO HIDASTAA – MUTTA MISTÄ OLET VALMIS LUOPUMAAN?

hyvinvointi mieli hyva-olo
Kommentit (2)
  1. Pitkään seuraava sukupolvi halusi enemmän kuin edellinen. Pitkään se oli myös perusteltua: Jos edellisellä sukupolvella oli ollut vain alkeelliset elinolot, nälkä ja raskasta työtä, kuka voi sanoa, että oli väärin haluta enemmän? Ehkä se enemmän haluaminen oli perusteltua vielä senkin sukupolven kohdalla, joka lapsuutensa kulki hampaat kalisten pihan perälle huussiin pakkasella ja meni kouluun vanhemmilta sisaruksilta perityissä, jo valmiiksi puhki kuluneissa vaatteissa. Ja tästä ajasta ei kaikkien suomalaisten kohdalla ole kuin joitakin vuosikymmeniä!

    Mutta millä ne sukupolvet, jotka ovat jo syntyneet yltäkylläisyyteen, perustelevat enemmän haluamisen? Ja olisiko niidenkin ihmisten, jotka ovat ihan perustellusti aikoinaan lähteneet tavoittelemaan parempaa elämää, jossakin vaiheessa aika todeta, että tämä riittää: kyllä elämäni on jo riittävän hyvää?

    Olen silloin tällöin törmännyt siihen, että lähes sydänverellä kirjoitetaan siitä, kuinka se sukupolvi, joka nyt koostuu nuorista ihmisistä, ei enää voi saada enempää. He eivät kenties voi saada edes samaa elintasoa kuin vanhempansa omakotitaloineen ja ulkomaanmatkoineen. En pidä itseäni epäempaattisena siksi, etten osaa nähdä tämän tilanteen traagisuutta. Mitä sitten, jos yltäkylläisyys ei sukupolvi toiselta vain syvene, ja mitä sitten, jos siinä otetaan jopa askel taaksepäin?

    En toivo kenellekään köyhyyttä enkä kurjuutta, mutta rehellisyyden nimissä suomalainen elämänmeno on jo ihan tavallisten tallaajienkin osalta monin paikoin niin ylenpalttista ja tuhlailevaa, että se askel taaksepäin on varaa ottaa ilman, että pudotaan kurjuuden kuiluun.

    1. Näinhän se menee 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *