EI NE PIENET LINJAT, VAAN NE SUURET
Hyvä elämä ei ole smoothiekulhoja.
Silti meille syötetään ja meitä kiinnostaa lukea tuollaisia hyvinvointia lisääviksi mainittavia asioita. Chiahyytelöitä, viherjauheita, älykelloja. Mutta jos puhutaan säännöllisestä unirytmistä, se sivuutetaan asiana, joka tiedetään. Tiedetään ja osataan, mutta jota kuitenkaan ei osata. Sen sijaan keskitytään niihin smoothiekulhoihin.
Millään niillä ei ole mitään merkitystä, jos elämän perusteet eivät ole kunnossa. Suuret linjat. Kokemus hyvästä elämästä ihan juuri tasolla. Unesta, sosiaalisista suhteista, jaksamisesta, energisyydestä, sielun levollisuudesta. Vasta kun sellaiset linjat ovat hallinnassa, voi joukkoon piirtää tarkkaa yksityiskohtaa.
Miksi meidän on niin vaikeaa pysytellä suurissa linjoissa? Kiertää ne, ohittaa ja suunnata suoraan seuraavaan askelmaan. Yksityiskohtiin, lopulta ihmetellen, miksei se hyvä olo tulekaan, vaikka edellytykset on hiottu huippuunsa.
Suuret linjat ovatkin yllättävän vaikeita. Johtuuko se siitä, että ne ovatkin jollakin tavalla niin tuttuja? Liian tuttuja. Kun taas yksityiskohdat luovat uutta ja kiinnostavaa sisältöä elämään. Energiaa löytyy uuteen, muttei vanhaan. Uusi kiehtoo, vanha on tylsää. Uusi on lisää, vanha paikoilleen jämähtämistä. Spesiaalia.
Lopulta tunnetaan huonoa omaatuntoa, kun jääkin makaamaan vain vätyksenä sohvalle, eikä pysty suorittamaan yksityiskohtaisia askelmia hyvään oloon, vaihtaakseen pahan hyvään, sohvan smoothiekulhoon.
Vaikka se suurten linjojen hyväolo voisi sen alun alkaenkin juuri mahdollistaa.
Viimeksi:
ANKEAA, RAJOITTAVAA, KAHLITSEVAA – VAI VAPAUTTAVAA?
Lue myös: